Työnantajat yhä raamin takana

Alkavan syksyn rankin työmarkkinauutinen oli Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n hallituksen täystyrmäys raamisopimukseen liittyneen Martti Hetemäen työryhmän esitykselle osaamisen kehittämisestä työpaikoilla. EK:n hallituksen mukaan työryhmän esitykset eivät olleet kokonaisuudessaan hyväksyttäviä.

Sekä palkansaajajärjestöt että hallitus olivat tyrmistyneitä EK:n päätöksestä.Sen katsottiin merkitsevän jopa sitä, että työnantajat hylkäävät jälkikäteen koko raamisopimuksen. EK:n johtajan ja varatoimitusjohtajan Jukka Ahtelan mukaan päätös ei kuitenkaan tätä tarkoita.

– Kysymyksessä oli pelkästään Hetemäen tyhmän luonnoksen arviointi kokonaisuutena. Siinä pohdittiin pykäläehdotukseksi konkretisoituneen esityksen plussia ja miinuksia, ja miinuksia oli paljon enemmän. Se lisäisi byrokratiaa ja kustannuksia. Mikä sitten on lainsäädännön arvo yleensäkin osaamisen kehittämisessä?

– Pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että tämä ei ole oikea tie osaamisen kehittämisille. Tämä sen kaatoi. Emme menneet yksityiskohtiin, mutta sieltä ei löydy sellaista kohtaa, jota muuttamalla kantamme muuttuisi, sanoo Ahtela.

Korvapuusti neuvottelijoille?

Raamisopimukseen sisältyi hallituksen kannanotto, jossa todettiin, että työntekijä voi työnantajan määräämällä tavalla osallistua vuosittain kolmen päivän ajan osaamista lisäämään koulutukseen. Vuoden 2013 alusta sitä koskevan lain pitäisi tulla voimaan. Valmistelua varten asetettiin alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama kolmikantainen työryhmä. Se pääsi yhteisymmärrykseen lain päälinjoista 20.6.2012.

Mukana olivat myös EK:n neuvottelijat. Tarkoittaako EK:n hallituksen päätös epäluottamuslausetta EK:n neuvottelijoille?

– En sitä missään tapauksessa sellaiseksi tunne, sanoo Ahtela.

– Luonnos neuvoteltiin yhteisymmärryksessä. Voi sanoa, että se ei ole mikään neuvottelutulos. Se on paperi, jonka molemmat osapuolet ilmoittivat vievänsä omille päätöksentekijöilleen arvioitavaksi. Siinä mielessä EK:n edustajat olivat työryhmässä laatimassa tätä ehdotusta. Lopullinen ehdotus ei tyydyttänyt, mutta olimme valmiit viemään sitä eteenpäin, sanoo Ahtela.

Kolme päivää kiistan kohteena

Vaikka Ahtela ei ryhdy avaamaan ryhmän sisäisiä ongelmia laajemmin, niin ainakin julkisuudessa heti raamisopimuksen allekirjoituksen jälkeen puhkesi kiista kolmen päivän koulutuksesta. Ahtela myöntää, että tämä oli neuvotteluissa vaikea lähtökohta.

– Palkansaajapuolelta tuotiin julkisuudessa erittäin voimakkaasti esille se, että tässä on kysymys kolmen päivän subjektiivisesta koulutusvapaasta kaikille. Olemme tästä täydellisesti eri mieltä. Meidän mielestämme toimeksianto tarkoitti sitä, että pohditaan asiaa siltä kannalta, että onko yrityksille kehitettävä verokannuste, joka lisäisi koulutuspanosta työpaikoilla.

– Siinä olisi sitten yleinen tavoite, jonka mukaan jokaisella olisi kolme päivää osaamisensa kehittämiseen. Se olisi itse asiassa maan keskiarvo. Tämä on meidän tulkintamme.

Työryhmän linjapaperissa puhutaankin sitten kolmen päivän koulutustavoitteesta.

– Siinä ei puhuttu mistään koulutusoikeudesta, vaan periaatekysymys purettiin perälautamallin avulla. Se oli molempien osapuolten mukaan paras tapa ratkaista asia.

Työministeri Lauri Ihalainen (sd.) on ilmoittanut jatkavansa sovun hierontaa kiistassa. Ahtelan mukaan Ihalainen kuunteli viime maanantaina työryhmän jäseniä, mutta jatkosta ei ole vielä sovittu.

Kipupisteet tutkittava

Raamisopimuksen mukaan tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä työmarkkinajärjestön tulisi sopia toimenpideohjelmasta luottamusta herättävistä toimista työmarkkinoilla. Mitä tämä oikein pitää sisällään.

– Kunnianhimoisena tavoitteena on käydä läpi työmarkkinajärjestelmän kipupisteitä, miten ne puolin ja toisin koetaan. Sen jälkeen on tarkoitus etsiä ratkaisuja ja linjauksia, joiden pohjalta ongelmia voitaisiin poistaa.

Ahtelan mukaan työnantajien keskeisenä tavoitteena on käsitellä työmarkkinoiden pelisääntöjä, erityisesti työrauhakysymyksiä.

– Niitä on viime aikoina käsitelty ihan ansiokkaasti, mutta valitettavasti tuloksettomasti.

Työnantajapuolen mukaan Suomessa on liikaa lakkoja. EK:n tilastojen mukaan kuitenkin vuonna 2011 Suomessa oli vain 187 työtaistelua, joihin osallistui 60 000 henkilöä. Menetettyjä työpäiviä oli 127 000. Tämä tarkoittaa, että valtaosa lakosta oli lyhyitä yt-neuvotteluihin liittyneitä ulosmarsseja.

”Emme haasta lakko-oikeutta”

Ahtelan mukaan lakkoasiassa pitäisi kuitenkin katsella pidempää trendiä ja suhdetta muihin pohjoismaihin.

– Suomalaisen työelämän pitäisi olla maailman kärkeä myös työrauha-asiassa. Kilpailijamaistamme Tanska ja Ruotsi erottuvat tässä selvästi meistä.

– Meillä ei ole tarkoitusta haastaa lakko-oikeutta sinänsä. Se on ILO:n peruskirjojen turvaama oikeus. Voisimme kuitenkin arvioida menettelytapoja, joilla lakko-oikeutettu käytetään. Ne ovat sotien jälkeiseltä ajalta. Olisi aika arvioida miten soveltuvat nykyiseen Suomeen, nykyiseen elinkeinorakenteeseen ja nykyiseen yhteiskuntaan.

– Voi olla, että ei ole tarvetta mihinkään järisyttävään perusremonttiin, mutta hienosäätöön on aihetta. Tämä koskee niin laillisia kuin laittomiakin lakkoja. Tällaisia asioita ovat ovat esimerkiksi ennakkoilmoitusaikoihin liittyvät kysymykset. Asiat tiedetään kyllä aika tarkkaan. Niitä käsiteltiin kolme vuotta sitten keskusjärjestöjen pelisääntöprojektissa, joka kaatui lopulta SAK:n ja STTK:n hallinnoissa, Ahtela sanoo.

Keväällä selvyys raamin jatkosta

Raamisopimus päättyy vuoden kuluttua. Palkansaajapuolella on valmius neuvotella jatkosta. Ahtelan mukaan siitä on tässä vaiheessa liian varhaista spekuloida, koska nykyisen raamin soveltamisessa on keskeneräisiä asioita. Hän muistuttaa myös keskustelusta, joiden mukaan heikkojen talousnäkymien mukaan nyt pitäisi käyttää alakohtaisten sopimusten joustomahdollisuudet erityisesti palkankorotusten osalta.

Jatkossakin tärkeintä on kuitenkin sopimusten sisältö, ei muoto.

– Keskustelu kannattaisi käynnistää sillä, mitä halutaan seuraavalla tai seuraavilla ratkaisuilla. Talouskasvu, työllisyys ha yritysten kilpailukyky ovat asiat, joiden valossa ratkaisua pitää jatkossakin tehdä. Tämä on on se tärkeä asia. Ei se, jatketaanko raamia, tehdäänkö uusi raami vai tehdäänkö liittokohtainen.

– Ensi vuoden puolella pohdinnat ovat varmasti jo käynnissä. Keväällä sitten pitäisi olla jonkinlainen näkymä näistä asioista, ennakoi Jukka Ahtela.