Suomen Reumaliitto vaatii sosiaali- ja terveysministeriötä varmistamaan reumatologian opetuksen ja erikoisalan tulevaisuuden kohdentamalla koulutusrahaa erikoislääkäreiden opetukseen.
Reumaliiton mukaan alan professuurien päättyminen vaarantaa opetuksen ja leimaa erityisalan merkityksen vähäiseksi.
– Tästä kärsivät potilaat. Heidän hoitoennusteensa ja tulevaisuutensa riippuu siitä, miten he saavat oikea-aikaisesti osaavaa hoitoa uusimman kehittyneen reumatiedon mukaan, totesi Suomen Reumaliiton toimitusjohtaja Mervi Ahlroth Oulussa reumaviikon avajaispuheessaan sunnuntaina.
Professorit jäämässä eläkkeelle
Reumatologipula syvenee 2010-luvulla entisestään erikoislääkäreiden siirtyessä eläkkeelle. Jotta hoidossa saavutettu lupaava kehitys jatkuisi edelleen, tarvitaan alan opetuksen ja tutkimuksen turvaamista. Täytettynä on enää yksi osa-aikainen Turussa lahjoitusvaroin toimiva reumatologian professuuri.
Helsingissä Suomen Reumaliiton lahjoitusvaroin alkuun saatetun professuurin jatko on vailla päätöstä professorin jäätyä eläkkeelle. Kuopion yliopiston Jyväskylässä toiminut osa-aikainen professuuri on samoin päättynyt.
Reumaliitto vaatii päättäjiltä toimia, joilla varmistetaan reumatologian professuurit ja lisätään erikoistumispaikkoja ja opettajien määrää. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee kohdentaa tarkoitukseen koulutus-EVO-rahaa.
Eri alojen yhteistyö tarpeen
Tuki-ja liikuntaelinongelmista kärsii noin miljoona aikuista jossain elämänsä vaiheessa. Kelan tilastojen mukaan erityiskorvattavia reumalääkkeitä käytti vuonna 2009 Suomessa 96 000 henkilöä. Nivelreumaa sairastetaan erityisen paljon Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
Reumasairauksien hoito vaatii moniammatillista yhteistyötä ja tehokkaita reumatologi-reumahoitaja-työpareja. Koko laajan tules-ongelman ratkaisussa tarvitaan reumatologien lisäksi muun muassa ortopedian ja fysiatrian osaamista.
Lääkäreiden ja hoitajien koulutus on Reumaliiton mukaan avainasemassa, jotta tämän kansantautiryhmän potilaat saavat kaikilla hoidon porrastuksen tasoilla riittävän ja asiantuntevan hoidon riippumatta asuinkunnastaan.