Eskişehir, sunnuntai 9.6. Mielenosoituskulkue päätyy monen tunnin marssin päätteeksi Eskişehirin protestileiriin. Ostoskeskuksen eteen on pystytetty noin sata telttaa, vastaanottokeskus sohvaryhmineen ja sadekatoksineen sekä pieni kirjasto. Telttojen välissä on sohvia, olohuoneen pöytiä ja tuoleja, jopa joitakin antiikkikalusteita.
Turkkilaista vieraanvaraisuutta ei puutu leiriolosuhteissakaan, vaikka 2 000–3 000 hengen tukimielenosoitus on juuri saapunut aukiolle iskulauseita huudellen, yhteislauluja laulaen ja puheita pitäen.
Leiriläisten näkemyksistä kiinnostuneelle kirjoittajalle tarjotaan mukava tuoli sekä teetä ja kerrotaan, että myös linssikeitto on tuloillaan. Laulut kertovat ainakin tasavallan perustajasta Kemal Atatürkista ja profeetta Muhammedista. Myös italialaisklassikko Bella Ciao kuullaan.
Sosiaalinen kontrolli uskonnon nimissä on lisääntynyt.
Ei mikään asumisleiri
Eskişehirin leiri on ollut pystytettynä edellisestä tiistaista asti ja mielenosoituksia on ollut alusta lähtien. Leirillä säännöllisesti vieraileva taidehistorian opiskelija Aslan sanoo, etteivät he lähde ennen kuin Recep Tayyip Erdoganin hallitus eroaa.
– Itse asiassa kukaan meistä ei asu leirissä, vaan yövymme täällä vuoroissa. Olemme niin kiireisiä opintojen ja työn kanssa, että pidempi telttailu olisi liian uuvuttavaa.
Turkin työttömyysprosentti on alle kymmenen prosenttia, alle euromaiden keskitason, joten työttömyys tuskin on läheskään niin keskeinen syy protestiin kuin Etelä-Euroopassa tai Pohjois-Afrikassa. Aslanin seurueessa jokainen opiskelee tai on työssä Anadolun yliopistossa.
Eikö protestoijia huolestuta se, että poliisin nähtiin pitävän isoja kuljetusautoja ja vesitykkejä asemissa?
– Mielenosoitukset ovat aivan liian suuria ja laajalle levinneitä, että ne voitaisiin pysäyttää. Poliisi hyökkäsi kimppuumme toukokuun viimeisenä päivänä, mutta sen jälkeen täällä on voinut protestoida rauhassa.
Gezi jäävuoren huippu
Telttailijat kertovat, että poliisi provosoi kansalaisia jo vappuna hyökkäämällä vappukulkuetta vastaan kyynelkaasua ampuen. Pääministeri puolestaan suututti kutsumalla poliiseja sankareiksi ja ”minun poliiseikseni”.
Mielenosoitusaalto yltyi valtakunnalliseksi sen jälkeen, kun poliisi hyökkäsi mielenosoittajia vastaan Istanbulissa toukokuun 30. päivänä. Mielenosoittajat puolustivat Gezi-puistoa Taksimin aukion vieressä. Tämän vuoksi liikettä kutsutaan välillä Occupy Wall Street -slogania mukaillen Occupy Gezi -liikkeeksi.
Rakennushanke, jossa puita oltiin kaatamassa replika-ostoskeskuksen ja moskeijan tieltä, on vain yksi niistä monista kehityshankkeista, joita hallitseva Kehitys- ja oikeuspuolue (AK-puolue) on viime vuosina toteuttanut. Yhteistä hankkeille on Eskişehirin leiriläisten mukaan se, että niistä ei keskustella etukäteen vaan vanhan uudeksi jyräävät puskutraktorit saapuvat asukkaille yllätyksenä.
Aslanin mielestä pääministeri Erdogan haluaa muuttaa Turkin supermarketiksi. Epäkaupallisen yhdessäolon tilat, kuten vanhat puistot eivät Erdoganin Turkkiin kuulemma sovi.
Äidit tukena
Leiriläiset ovat Eskişehirin protestin kova ydin ja he ovat enimmäkseen yliopisto-opiskelijoita. Moni puolustaa maallista yhteiskuntaa. Naisilla ei juuri päähuiveja näy, mutta miesten uskonnollisuuteen yleensä liitettävä parta on melko yleinen.
Tukimielenosoittajat vaikuttavat leiriläisiä kirjavammalta joukolta ja heitä on aivan lapsista vanhuksiin. Suuri osa ei näyttäisi kuuluvan mihinkään blokkeihin, mutta mukana on myös aiemman valtapuolueen eli niin sanottujen kemalistien sekä vasemmistolaisten ryhmiä. Kadulla monet ohikulkijoista ja liikkeenharjoittajistakin yhtyvät kulkueen iskulauseisiin.
Mieltä osoittamassa on myös huntupäisiä naisia ja parrakkaita hattupäisiä miehiä. Jos pääministerin on ollut tarkoitus syventää jakoa uskonnollisiin ja maallisiin, kuten jotkut leiriläiset moittivat, niin ainakaan Eskişehiristä katsottuna se ei näytä onnistuneen.
– Täällä on ihmisiä eri poliittisista ryhmistä, mutta me emme toimi ryhminä emmekä ota vastaan tukea puolueilta. Meitä tukee koko Turkin kansa. Eniten meitä tukevat meidän omat äitimme, sillä he jos kuka tietävät, että me tarvitsemme tukea, kertoo Hasad, erityispedagogiikan opiskelija.
Liian kauan myönnytyksiä
Yhtä ainoaa syytä tyytymättömyyteen lienee turha etsiä. Keskeiseksi suuttumuksen aiheeksi kuitenkin mainitaan hallinnon autoritaarisuus ja ylimielisyys. Leiriläiset valittavat, että hallitus ei keskustele, vaan uudistuksista saadaan monesti lukea vasta aamun lehdestä. Pääministeri luulee, että hän voi hallita miten tahtoo, koska hän sai edellisissä vaaleissa yli puolet äänistä.
Erityispedagogiikan jatko-opiskelija Ismet vaatii vähemmistöjen kunnioittamista. Monen muun tavoin Ismet uskoo, että pääministerillä on salainen islamistinen ohjelma.
– Erdogan haluaa, että kaikki eläisivät samalla tavalla kuin hän. Jos juo yhden oluen, niin on kuulemma alkoholisti. Naisten pitäisi hänen mielestään synnyttää kolme lasta.
Sosiaalinen kontrolli uskonnon nimissä on Ismetin mukaan lisääntynyt ja esimerkiksi yliopisto-opettajia painostetaan. Jos akateemisessa juhlassa on tullut ottaneeksi olutta tai viiniä, kuten maassa on pitkään ollut tapana, niin siitä voi seurata ongelmia työyhteisössä. Kampuksella ei enää voi ostaa alkoholia.
Leiriläisten mukaan tällaisia uudistuksia on nyt nielty kymmenen vuotta ja se saa nyt riittää.
Tyyntä myrskyn edellä
Muutamaa päivää myöhemmin, keskiviikkona 12.6. Eskişehirin protestileirissä on yhä rauhallinen tunnelma, vaikka Istanbulissa ja Ankarassa poliisi on vastikään käyttänyt vesitykkejä, kumiluoteja ja kyynelkaasua sekä sulkenut Taksim-aukion.
Kokousteltassa matematiikan yliopisto-opettaja Ugur kertoo, että vielä samana iltana järjestetään kulkue poliisiväkivaltaa vastaan ja viikonloppuna vielä monin verroin suurempia mielenosoituksia.
Hän itse ei usko, että Erdoganilla olisi islamistinen ohjelma. Hänen mukaansa on tapahtunut myönteistäkin kehitystä erityisesti talouden alalla, mutta lehdistönvapaus on surkeassa tilassa.
Tilastot tukevat Ugurin näkemystä. Toimittajat ilman rajoja -järjestön 169 maan sananvapauslistassa Turkki on sijalla 148. Satoja toimittajia on yhä vankilassa varsin tulkinnanvaraisten terrorismilakien nojalla.
Protestoijia suututtaa turkkilaisen valtamedian linja. Aluksi media vaikeni protesteista kokonaan ja sen jälkeen tiedotus on ollut hyvin yksipuolista. On toisteltu lähinnä Erdoganin ja hänen liittolaistensa kommentteja. Toimittajat kuulemma pelkäävät terrorismisyytösten lisäksi toimitusten johtoa ja päätoimittajat puolestaan mainostajia.
Hajota ja hallitse
Seuraavana päivänä Turkin viestimet kertovat pääministerin neuvotelleen Gezi-puiston puolustajien kanssa ja päätyneen sopimukseen, jonka huhutaan lopettavan mielenosoitukset. Miltei samanaikaisista poliisin kyynelkaasuhyökkäyksistä täytyy hakea tietoja kansainvälisestä mediasta tai twitter-viesteistä.
Tapaan ensimmäistä kertaa opiskelijan, joka on täysin mielenosoituksia vastaan. Pääministerin tavoin Ekin luonnehtii mielenosoittajia piskuisten marginaaliryhmien edustajiksi ja kommunisteiksi, jotka haluavat vain tapella. Hän uhoaa, että viikonloppuna tullaan näkemään enemmistön voimannäyttö, koska Erdogan on kutsunut kannattajansa tukimielenosoitukseen.
Erikoispedagogiikan yliopisto-opettaja Doga, joka aluksi tuki mielenosoituksia, ei tue niitä enää.
– Mielenosoittajilla ei ole muuta yhteistä kuin Erdoganin vastustaminen. Edes Gezi-puiston ja Taksimin mielenosoittajien välillä ei ole solidaarisuutta. Kun mielenosoittajat sanoivat televisiossa, että he eivät tulleet puolustamaan Gezi-puistoa, päädyin siihen, että protesti on hajonnut liikaa.
Imperiumin vastaisku
Tiedot Erdoganin voimannäytöstä ovat ristiriitaisia. Turkkilaismediassa puhutaan jopa miljoonista Erdoganin kannattajista, mutta esimerkiksi Yleisradion verkkosivuilla vain muutamasta tuhannesta.
Maanantai-iltapäivällä 17.6. matkalla leiriin tulee raitiovaunua vastaan puskutraktori, eikä ole vaikea arvata mitä se merkitsee. Perillä leirin paikalla näyttää siltä, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan ja kentän yli huristelevat nyt autot. Kirjastot, teltat, huonekaluryhmät ja protestoijat on poliisin käsittein ”siivottu” pois varhain aamulla, traktoreilla ja vesitykeillä.
Twitter-kuvien perusteella vesi oli punaiseksi värjättyä. Yksi protestoijista, Ishig kertoo, että vesitykkien neste haisi pahalle ja siihen oli kuulemma lisätty lääkeainetta. Hän ei usko, että protesti talttuu näillä keinoin, sillä ihmiset tulevat yhä vihaisemmiksi. Kun opiskelijat palaavat lomilta, ovat mielenosoitukset vieläkin suurempia kuin nyt, hän lupaa.
Protestoijien nimet on turvallisuussyistä muutettu.
Janne Rantala on Mosambikissa työskentelevä tutkija ja kirjoittaja, joka kävi täydennyskoulutusmatkalla Turkissa.
uutiskirje 
