Pintaa syvemmältä
”Syyrian sisällissota voi pahimmillaan eskaloitua useita maita käsittäväksi sunnien ja shiiojen väliseksi sodaksi”, Arto Huovinen kirjoitti viime Viikkolehdessä. Tämä uhka on todellinen, katsottiin myös Ulkopoliittisen instituutin maanantaina järjestämässä seminaarissa Syyrian sodan vaikutuksista naapurivaltioihin.
”Tilanne on vieläkin monimutkaisempi kuin mitä ajattelimme”, totesi instituutin johtaja Teija Tiilikainen yhteenvetokommenttinaan. Tähän luultavasti useimmat paikallaolijat yhtyivät.
Syyrian tulevaisuudelle on kaksi vaihtoehtoa.
Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen, toinen pääalustajista, oli aloittanut piirtämällä pelkistetyn kartan alueesta, jossa sunni-akseli kulki Turkin ja Saudi-Arabian välillä ja shiia-akseli Libanonin Hizbollahin ja Iranin välillä. Akselit kohtaavat Syyrian kohdalla. Mutta kysymys ei ole ainoastaan uskonnollisista suuntauksista. Viime aikoina myös kurdien rooli Pohjois-Syyriassa on tullut keskeiseksi.
Syyrian sijainti keskellä tätä epävakaata ja tavoiteltua aluetta – Euroopan, Aasian ja Afrikan liittymäkohdassa – lisää ulkovaltojen kiinnostusta.
– Jos hallitsee Syyriaa, vaikutusvalta ulottuu suuremmalle alueelle. Maa sijaitsee Lähi-idän tärkeässä risteyksessä sekä tieliikenteen, energian että merikuljetusten kannalta, Kerkkänen sanoi.
Varsinkin Yhdysvallat on esittänyt tärkeää osaa Lähi-idässä, jakaen maita pahoihin ja vähemmän pahoihin. Syyria ja Iran ovat pitkään olleet – George W Bushin sanoin – ”pahan akselin” maita. Yhdysvaltain politiikkaan taas Israel on vaikuttanut keskeisesti.
Mutta Syyria ei suinkaan ole vain kohde, vaan maa on ollut myös aktiivinen toimija useassa suunnassa. Libanonin katsottiin kuuluvan Syyrian vaikutusvallan piiriin ja maata ohjattiin varsin tiukasti, Kerkkänen totesi.
Toinen pääalustaja Jubin Goodarzi, joka puhui Syyrian ja Iranin pitkäaikaisista läheisistä suhteista, piti Syyriaa alkuvuosina aktiivisempana osapuolena tässä liitossa, nyt Iran taas on pitkään ollut vahvempi. Goodarzi pitää kuitenkin liittoa enemmän reaalipoliittisena kuin uskonnollisena ja tähdentää myös näiden hallitusten olevan hyvin erilaisia – Syyrian hallitus on ollut maallinen ja vasemmistolainen, mitä ei voi sanoa Iranin hallinnosta.
Vastapuolella erityisen aktiivinen on ollut Saudi-Arabian kuningas Abdullah, joka tuntuu pitävän suotavana, että islamille tärkeät pääkaupungit Damaskos ja Bagdad olisivat sunnien valvonnassa.
Ari Kerkkänen tähdensi identiteetin Lähi-idässä rakentuvan ensisijaisesti lahkon, toisella sijalla uskonnon ja vasta kolmannella sijalla valtion varaan. Sen vuoksi mahdollisten rintamien määrä on suuri.
Kun Irak Saddam Husseinin aikaan oli sunnien johtama, vaikka väestön enemmistö oli shiioja, Syyriassa tilanne on päinvastainen: väestön enemmistö on sunneja, mutta maan johto on alaviitti-shiiojen käsissä.
Kun Syyrian kapina alkoi, Bashar al-Assadin hallitus epäili sitä ulkoisten tekijöiden lietsomaksi, ”eikä ollut täysin väärässä”, Kerkkänen totesi. Varsinkin Turkki, Saudi-Arabia ja Qatar auttoivat kapinallisia eri muodoissa. Sota ei tunnu helposti loppuvan.
Sen jatkosta Kerkkänen esitti kaksi visiota. Toisen mukaan kapinalliset lopulta ottavat vallan, joko itse tai ulkopuolisten voimien sodan kulkuun puuttumisen kautta. Tämä todennäköisesti johtaisi sunnivaltaisen hallituksen muodostamiseen, johon islamistit osallistuisivat. Turkki ja Saudi-Arabia olisivat tyytyväisiä, vaikka eivät olisi halunneet radikaalien pysyvää osallistumista hallitukseen – heitä tuettiin lähinnä vain al-Assadin kaatamiseksi.
Taistelut nykyisten oppositioryhmien välillä jatkuisivat Kerkkäsen mukaan heidän päästyään niskan päälle. Samoin vanhan vallan rippeet taistelisivat eloonjäämisestään. Ihmisten kärsimykset jatkuisivat ja syvenisivät.
Lopputuloksena voisi olla Syyrian jako. Al-Qaidan kanssa liittoutuneet ryhmät tiukentaisivat valtaa osissa Pohjois-Syyriaa vahvistaen sidettään vastaaviin alueisiin Irakissa.
Saudi-Arabialle Syyria ei Kerkkäsen ennustuksen mukaan riittäisi. Maa pyrkisi vielä liittämään sekä Libanonin että Irakin ”Levantin uuteen järjestykseen”, mistä automaattisesti seuraisi uusia konflikteja.
Jos näin kävisi, Iranin vaikutus vähenisi ja Hizbollah joutuisi ahdinkoon. Tämä onkin Saudi-Arabian tavoitteena ja se miellyttäisi myös Israelia ja Yhdysvaltoja, mutta pidemmän päälle radikaalien sunniryhmien pääsy vallan kahvaan saattaisi synnyttää näillekin valtioille vielä suurempia ongelmia.
Tämänsuuntainen kehitys tuntuu tällä hetkellä todennäköiseltä.
Kerkkänen esitti myös toisen vision, jossa löydettäisiin sovittelun kautta poliittinen ratkaisu Syyrian ongelmiin. ”Vaikka tämä tuntuisi utopialta, tämä on ainoa visio, joka mahdollistaisi kohtuullisen pysyvän alueellisen järjestelmän”, Kerkkänen sanoi ja lisäsi uskovansa, että tällainen poliittinen ja diplomaattinen ratkaisu on mahdollinen. Se merkitsisi lahkojen ja heimojen välisten rajojen ylittämistä ja kaikkien kansalaisten oikeuksien tasaveroista tunnustamista.
Syyrian sisällä tämä edellyttäisi neuvotteluja nykyisen hallinnon ja maltillisten Syyriassa toimivien oppositioryhmien välillä. Saudi-Arabian, Turkin ja Qatarin pitäisi lopettaa radikaalien islamistien tukeminen. Tällainen suunnanmuutos onkin jo tapahtumassa Turkissa.
Jakavia tekijöitä on alueella paljon enemmän kuin yhdistäviä. Kaaos ja anarkia ovat lisääntymässä.
Toisenlainen kehitys on kuitenkin vielä mahdollinen, mutta edellyttää ilmeisesti hyvin määrätietoista kansainvälistä toimintaa sen puolesta.
uutiskirje 
