Välistävetoja, onnistumisia, epäonnistumisia
Kaprokiksi kutsutun toisen pöydän muodosti järjestöjen kakkosketju, johon Kantola kuului SAK:n kolmantena puheenjohtajana 1980- ja 1990-luvulla. Kaprokki tarkoittaa päällystakkia.
Näiden ohella oli erilaisia epävirallisia kokoonpanoja.
Tieto eri neuvottelupöytien kulki, jos oli kulkeakseen. Kantolan muistelmien perusteella aika usein ei kulkenut.
Talvisodan aikana vaatimattomiin oloihin syntynyt Raimo Kantola sai ammattikoulusta sähkömiehen paperit, mutta siirtyi 1960 tullilaitoksen palvelukseen. Tullimiesliitosta alkoi ay-toiminta, joka vei Kantolan 70-luvun taitteessa toimitsijaksi.
Kantola kuvaa vaihetta murrokseksi. Työmarkkinoilla siirryttiin työnantajan sanelusta sopimustoimintaan.
70-luku on kuvattu tulopolitiikan kulta-ajaksi. Kun Kantola siirtyi virkamiesjärjestöstä keskusjärjestö SAK:n palkkalistoille vuonna 1983, keskitetty SAK-STK-vetoinen sopimuspolitiikka oli jo alkanut rispaantua.
Huolta sopimusmoraalista
Tyytymättömänä tulopoliittisten sopimusten heikkoon pitävyyteen työnantajien STK oli jo vuonna 1981 ottanut kielteisen kannan keskitettyihin ratkaisuihin. Niitä kuitenkin tehtiin, kuten tehdään tiukan paikan tullen vieläkin.
Sopimusmoraalista huolissaan ollut Kantola ei säästele omiaankaan. SAK:n liitot irtautuivat tulopoliittista sopimuksista sankoin joukoin. Tupoihin osallistuneetkin pyrkivät liittokohtaisissa sovellusneuvotteluissa sooloilemaan yli sovitun palkkalinjan.
Kantola arvostelee erityisesti SAK:n vahvoja teollisuusliittoja Metallia ja Paperia. Niillä oli Kantolan todistuksen mukaan usein omia pyrkimyksiään ohi SAK:n yhteisesti asetettujen tavoitteiden.
Kun koitti 1990-luvun lama ja Esko Ahon porvarihallitus, ei ollut yksituumaista SAK:ta, Kantola summaa.
SAK ei liiku käskyttämällä
Kantolan mieltä on jäänyt kaivelemaan vuoden 1986 toimihenkilötupo. STK ryhtyi neuvottelemaan ”kaksinaamaisesti” toimihenkilökeskusjärjestöjen STTK:n, TVK:n ja Akavan kanssa. Toimihenkilöjärjestöjen tavoitteena oli työmarkkinaprofiilin korottaminen SAK:n kustannuksella.
Syrjäyttämisestään suivaantunut SAK jyräsi toimihenkilötupon järjestämällä 58 tuntia kestäneen yhteislakon.
SAK onnistui ylittämään toimihenkilötupon palkankorotustason ja toteuttamaan 64 tunnin lyhennyksen työaikaan asteittain vuosikymmenen loppuun mennessä.
Kantola käy muistelmissaan huolellisesti läpi niin työmarkkinakierrokset, työnantajien ”saatanalliset säkeet” kuin pääministeri Esko Ahon ideoiman ”yhteiskuntasopimuksenkin”. Sitä hän pitää amatöörimäisenä ja hämäränä hahmotelmana, jolla yritettiin käskyttää ay-liikettä.
– Tämä talo ei ole koskaan käskyttämällä liikahtanut mihinkään, totesi Kantola SAK:n hallituksen kokoushuoneessa pidetyssä muistelmien julkistamistilaisuudessa.
Kantola siirtyi 1996 Työturvallisuuskeskukseen, josta jäi eläkkeelle vuonna 2000.
Suurimman osa SAK-ajastaan Kantola toimi puheenjohtaja Pertti Viinasen kaprokkimiehenä. Vuodesta 1991 puheenjohtajan nuija siirtyi Lauri Ihalaiselle.
Kantolaa kaavailtiin julkisuudessa Viinasen seuraajaksi, mutta häneltä itseltään ei koskaan kysytty haluja tehtävään. Nyt hän kertoo, että olisi aivan varmasti kieltäytynyt tavoittelemasta hajanaisen ja eri suuntiin vetävän SAK:n puheenjohtajuutta.
– Jos SAK olisi ollut yhtenäinen, olisin varmaan kieltäytynyt sittenkin.