Näkökulma
Maailma ei ole vielä valmis. Päinvastoin: globaali finanssikapitalismi on syövyttämässä elinkelvottomaksi kaiken sen, minkä eurooppalaiset kansat ja kansakunnat uskoivat työllään jo saavuttaneen ja itselleen turvanneen: luonto, työ, huolenpito, demokratia ja rauha ovat nyt kaikki tuhoutumassa.
Kauppias- ja nouseva teollisuusporvaristo vapautui aikoinaan porvarillisen vallankumouksen myötä aateliston ikeestä taistelemalla oman vapautensa, veljeytensä ja tasa-arvonsa puolesta. Samalla väestön enemmistö, työväestö, ”vapautettiin” omista toimeentulon välineistä palkkatyöhön tehtaisiin, kauppoihin ja konttoreihin.
Tästä työväenluokkaisesta, proletaarisesta oman työn vuokraamisesta on tullut meille toinen luonto ja elämisen tapa. Uskomme vakaasti pystyvämme väistämään luontoa, työtä, huolenpitoa, demokratiaa ja rauhaa uhkaavat tuhot puolustamalla palkkatyötä kaikissa tilanteissa.
Raha ja sen arvo on sidottava luontoon, työhön, huo-lenpitoon, demo-kratiaan ja rauhaan.
Teollisuuskapitalismi ja -porvaristo olivat vielä sidottuja työhön ja tuotantoon. Finanssikapitalismin henki on toinen: elääkseen ja kasvaakseen sen on irrottauduttava kaikista luonnon, työn, huolenpidon, demokratian ja rauhan ehdoista ja esteistä.
Ainoa yhteiskunnallinen suhde, jota se kunnioittaa, on käteismaksu – cash nexus – korkojen kera. Vapaa kauppa kaikkialle, kaikessa ja kaikkien kanssa rahalla, jolla ei ole enää mitään tekemistä luonnon, työn, huolenpidon tai rauhan kanssa. Siis: rahalla lisää rahaa – kaikki muu on joutavaa ja turhaa.
Siksi yksiniittinen lähitaistelu palkka- tai vuokratyön ehdoista johtaa väistämättömiin tuhoihin luonnon, työn, huolenpidon, demokratian ja rauhan kysymyksissä. Kaikki on määriteltävä juuriaan myöten uudelleen, kaikki.
Vasemmisto tekee itsemurhaa
Vasemmisto tekee Euroopassa itsemurhaa. Ottakaamme esimerkiksi Suomi ja vasemmistoliitto. Kiinnitin vasemmistoliiton viime puoluekokouksen huomiota Tampereella siihen, että vasemmistoliitto on hyväksynyt turvallisuuspoliittisen kannanoton, jonka looginen sisältö on, että nykymaailmassa sotilaallinen liittoutumattomuus on mahdotonta – myös Suomelle.
Minulle kerrotun mukaan nyt menossa olevassa kuntaliitoskeskustelussa vasemmistoliitto on ollut mukana jo syksystä ja on viime valtuuston äänestyspäätöksellä sitoutunut olemaan jatkossakin mukana kuntien pakkoliitoshankkeessa.
Molemmat kannanotot ovat karkeassa ristiriidassa vasemmistoliiton periaate-, eduskuntavaali- ja yhdessä hyväksytyn hallitusohjelman hengen ja kirjaimen kanssa.
Maan hallitus on – meille kerrotun mukaan – onnistunut ”kaikkein heikoimmassa olevien aseman” parantamisessa. Leikkauksia on kuitenkin jo tehty 5 miljardin euron edestä, 3 miljardia odottaa kevään kehysriihessä ja ensi hallituskaudella nykyarvion mukaan vielä noin 5–9 miljardia euroa lisää. Eivätkä säästöt tähän lopu – säästöt on loputon harharetki pohjattomalle suolle.
Politiikkamme on siis ollut taktista ja periaatteetonta. Olemme iloinneet taktisista – pienistä – voitoista. Olemme ummistaneet silmämme rauhan, demokratian ja huolenpidon kysymyksissä. Luonnosta huolestumme vain periaatteessa, työstä perinteen ylläpitämiseksi.
Politiikan tulisi kuitenkin olla periaatteellista. Sitä se ei voi olla ellei ole esittää uskottavaa vaihtoehtoa. Onko vaihtoehtoa? On.
Vuokra-aateliston
paluu
Suomen finanssiporvariston nykyinen edusmies Björn Wahlroos on ottanut tavakseen käydä ajoittain julkisuudessa haukkumassa kauppias- ja teollisuusporvaristomme: he ovat täysin epäonnistuneet ”luovan tuhon” toteuttamisessa Suomessa. Teollisuustyön tuhoamisessa on kyllä onnistuttu, mutta uutta työtä ei ole syntynyt tuhotun tilalle.
Kaikkien kaipaamaa uutta työtä ei synny niillä ehdoilla, jotka finanssiporvaristo haluaa rahoitukselle asettaa: rahoituksen tuoton tulee olla mieluummin kaksinumeroista tai ainakin tuoton tulee olla selvästi suurempi kuin mitä osake-, bond- ja kiinteistömarkkinoilta on saatavissa. Miksi muuten kannattaisi nähdä pitkäaikaisen sitoutumisen vaivaa ja ottaa riskejä reaalitalouden hitaiden ja epävarmojen saatavien takia?
Etenkään silloin, kun keskuspankit harrastavat ”uuskeynesiläistä” rahapolitiikkaa ja pumppaavat markkinoille massiiviset määrät rahaa, jolla pidetään keinotekoisesti yllä omaisuusarvojen inflaatiota. Seurauksena on yhä silmittömämpi omaisuuksien kasautuminen yhä harvempiin käsiin.
Samanaikaisesti palkkasumman osuutta kansantalouksista on laskettu lähes kaikkialla ja tätä kautta syntyneen kysynnän vajaus on korvattu massiivisilla julkisilla ja yksityisillä kulutusluotoilla, niistä tietysti korkoa vaatien.
Niinpä tuotantokoneiston ja kulutuksen täysin välttämätön ekologisointi ei edisty. Lisäksi ihmiskunnan vuosisatoja uneksima raskaan ja rasittavan työn automatisointi on jo näkyvissä, mutta se on muuttunut kauhukuvaksi: työttömiksi syrjäytyteillä ”kuluttajilla” ei ole rahaa ostaa edes peruspalveluita ja –tuotteita, saati maksaa robottiarmeijan valmistamia tuotteita.
Pankkien lainaama raha on tätä nykyä yksityistä, tyhjästä synnytettyä pankkirahaa. Pääosa vaaditusta korosta on siten luonteeltaan ansiotonta arvonnousua, muinaisen maavuokran nykyvastinetta. Hinnat eivät siten vastaa tuotantokustannuksia, vaan niissä on perusteeton korkoerä, joka irrottautuu reaalitalouden kiertokulusta. Teollisuus- ja kauppaporvaristo on siis menettänyt vallankumouksessaan hankkimansa taloudellisen edun.
Tämä murtaa teollisen tuotannon ja kulutuksen kiertokulun ja siten palkkatyön ja palkanmaksun perustan: koron lisäksi maksetaan korkoa koron päälle ja niin yhä suurempi osa reaalitalouden tuottamista arvoista siirtyy finanssitalouden piiriin.
Sosiaalidarvinistinen ratkaisu?
On täyttä kuvitelmaa, että nykyiset massiiviset velat, jotka maailman reaalitaloutta rasittavat, voitaisiin maksaa joskus kokonaan pois. Lainoja joudutaan leikkaamaan hallitusti ankaralla kädellä tai ne sovitetaan jo aiemmin koeteltua keinoa käyttäen, nimittäin sotimalla.
Tämä vaihtoehto vilahti viime lauantain ykkösaamussa (TV1 25.1.) kun Alexander Stubb totesi: ”Euroopan ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksella tulee olemaan vaikutuksia maailmantalouden kehitykseen ja myös siihen sääntelyjärjestelyjärjestelmään joka maailmankaupassa on. Vaihtoehtona on se halutaanko sääntelyä, joka noudattaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain lainsäädäntöä vai vaikkapa Kiinan lainsäädäntöä.”
Millainen EU:n sääntelyjärjestelmä olisi Stubbille mieleen? Muutama vuosi sitten hän totesi muun muassa: ”Minä näen euron oleellisesti darvinistisena valuuttana. Siinä on kysymys eloonjäämistaistelusta. –– Ja siten kysymys kuuluu pitäisikö poliitikkojen vai markkinoiden määrätä vahvimmat. Minä haluaisin sanoa, että markkinoiden pitäisi. –– Me tarvitsemme Eurooppaan enemmän kilpailua, liikkuvuutta ja kapitalismia – emme vähemmän. –– Toistaiseksi Euroopan institutionaalinen ydin ei ole todella toteutunut, mutta tällä kertaa se saattaa olla toteutumassa – markkinoiden toimesta.”
Tässä meille puhuu salonkikelpoinen äärioikeistolainen, joka tietää mitä tekee: Eurooppa vapaamarkkinoiden kautta Yhdysvaltojen kainaloon ja asemiin tulevaa USA–Kiina-maaottelua varten.
Seitsemän käännettä vasempaan
Tampereen puoluekokouksessamme hyväksymämme Punavihreä tulevaisuus -asiakirja hahmottaa yleisesti – mutta voimattomasti – tulevaisuuden tavoitteitamme. Jotta voisimme käynnistää liikettä tavoitteittemme suuntaan on meidän määriteltävä ne yhteiskunnalliset käännökset, jotka ovat perustaltaan jo olemassa ja tulollansa mutta ovat vielä mediaspektaakkelin takana piilossa.
Ehdotan seuraavia seitsemää käännettä:
1. Finanssikapitalismi on kuoleman taloutta, jonka yli on päästävä. Elämä on uusintamista – huolenpitoa luonnosta, terveydestä, yhteisöistä, kulttuurista, sivistyksestä. Kaiken työn tulee palvella uusintamista eikä uusintamisen finanssitaloutta. Raha ja sen arvo on sidottava luontoon, työhön, huolenpitoon, demokratiaan ja rauhaan.
2. Työn ja ympäristön liitto niiden vastakkainasettelun sijaan. Meidän on kehitettävä massiivinen investointiohjelma perusteollisuuden ja energiatalouden ekologistamiseksi.
3. Velkataloudesta yhteisvarantoihin. Tätä nykyä raha ei ole enää merkki jo tehdystä työstä, vaan hyväksytty lupaus työn tekemisestä. Korko mittaa epäonnistumisen riskiä. Raha ilmaisee yhteiskunnallisen valtasuhteen. Raha ei ole velkaa pankeille vaan yhteisöllinen resurssi, jonka luominen tulee olla yhteisöllisesti omistettua ja hallinnoitua. Enää ei ole perusteita pankkien tyhjästä synnyttämälle yksityiselle velkarahalle ja yksityisveroiksi muuttuneille koroille. On käynnistettävä julkisten ja yksityisten velkojen hallittu leikkausohjelma.
4. Yritysten ensisijaiseksi tehtäväksi on määritettävä tuottaa ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestäviä hyödykkeitä ja palveluja eikä ensisijassa voittoja omistajilleen kuten nyt laki velvoittaa.
5. Tavaroiden paljoudesta ihmisen kaikinpuoliseen kehitykseen: tavoitteenamme on ihmisen kaikkien voimien tasapainoinen kehittäminen kokonaisuutena eikä äveriäs tavaratuotanto. Työn vaihtoehtona on aina opiskelu, ei työttömyys. Teollisuus- ja palveluroboteille on maksettava palkkaa, jolla on 100-prosenttinen verotus.
6. Työntekijöiden on ryhdyttävä organisoimaan yhteisvarantoja osuuskunniksi reaalista tuotantoa varten ja rajoittamaan pääoman mahdollisuutta vuokrata ihmistyötä voittoja varten. Jos työ ja työntekijät vuokraavat pääoman käyttöönsä, he myös omistavat työnsä tulokset.
7. Nykyisen pankkijärjestelmän kiihokkeena on voittokorko, joka johtaa koronkoron keräämisen kautta reaalitalouden täysin kestämättömään tilanteeseen. On kokeiltava erilaisia kansanpankkijärjestelmiä, joissa kehitetään esim. negatiivisen koron ja internetin mahdollistamia luototusjärjestelmiä. On myös etsittävä mahdollisuuksia ja keinoja elvyttää lähitalouksia paikallisilla valuutoilla.
Eurooppa
rajamaana
Koko Eurooppa on nyt rajamaata kuten Suomi oli rajamaata kylmänsodan aikana. Eurooppa tulee selviämään vain jos se ryhtyy omiin demokraattisiin ja edistyksellisiin perinteisiinsä tukeutuen harjoittamaan kahden rintaman sovittelua edessä olevassa Yhdysvaltojen ja Kiinan johtamassa taistossa maapallon luonnonvarannoista ja siten taloudellisesta maailmanherruudesta.
uutiskirje 
