Jussi Saramo
34-vuotias vantaalainen.
Poliittinen sihteeri ja tietotekniikan asentaja.
Kilpailu kohti pohjaa on suurin poliittinen ongelma. Ylikansallisiin ongelmiin tarvitaan ylikansallisia ratkaisuja.
Harrastaa vasemmistoaktivismia Euroopassa ja Vantaalla.
Eurovaaliehdokkaat 2014
Jussi Saramo lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska se tuntui luontevalta askeleelta.
– Kun puolue lähti hallituksesta, eikä tarvinnut olla enää ympärivuorokautisesti töissä, oli luonnollista lähteä eurovaaleissa ehdolle. Olen ollut mukana eurooppalaisessa vasemmistotoiminnassa toistakymmentä vuotta.
Viimeiset viisi vuotta Saramo on toiminut Euroopan vasemmistopuolueen hallituksessa.
– Olen viettänyt lähes kaikki kesälomani ympäri Eurooppaa tavaten samalla vasemmistolaisia toimijoita ja osallistuen mielenosoituksiin. Monet ystävistäni ovat ehdolla eri maiden vasemmistopuolueiden listoilla.
Saramo haluaisi myös jakaa EU-ministerivaliokunnan vastaavan erityisavustajan toimesta kertynyttä tietämystään ajankohtaisista kehityskuluista.
Kilpajuoksu pohjalle ongelma
– Kilpailu kohti pohjaa on suurin poliittinen ongelma, jonka ratkaisemisen myötä myös muut vaikeudet voidaan voittaa.
Saramon mukaan tarvitaan vähimmäistasot yritysten ja pääomatulojen verottamiseen, sosiaaliturvaan, ympäristönormeihin, palkkoihin ja työehtoihin.
– Muuten EU-maat jatkossakin kilpailevat siitä, kuka saa yritystoimintaa maaperälleen myymällä kansalaisensa ja ympäristönsä halvimmalla.
Unionin nykyisiä ilmastotavoitteita hän ei pidä riittävinä.
– Ne eivät nojaa ilmastotieteeseen.
Työntekijöiden oikeuksista Saramo lähtisi EU-tasolla ensimmäisenä ajamaan ja puolustamaan järjestäytymis- ja lakko-oikeutta, oikeutta ryhmäkanteeseen ja oikeutta vähimmäispalkkaan, joka on vähintään 60 prosenttia mediaanitulosta.
Saramon mukaan ylikansallisiin ongelmiin, kuten finanssikapitalismin voittokulkuun, tarvitaan ylikansallisia ratkaisuja.
– EU on tällä hetkellä ainoa taho, jonka ympärille näitä ratkaisuja voidaan kestävästi rakentaa. Kansallisiin ja paikallisiin asioihin EU:n ei pidä turhaan puuttua.
Saramon mielestä EU-parlamentin valtaa suhteessa komissioon olisi kasvatettava, mutta suhteessa jäsenmaihin ei.
– Komissio on usein kaiken pahan alku ja juuri.
Korruptiosta puhuttava enemmän
Pankkikriisi on Saramon mukaan hoidettu huonosti.
– Alusta asti olisi pitänyt toteuttaa maksimaalista sijoittajavastuuta, joka otettiin käyttöön vasta Kyproksen kohdalla. Jatkossakin on pidettävä kiinni siitä, että vain kansallistettuja pankkeja voidaan tukea, kuten esimerkiksi Espanjassa tehtiin, eikä tukijärjestelyjä tehdä ilman sijoittajavastuuta.
Niin ikään tukijärjestelmiin ei pitäisi sisällyttää sisäistä devalvaatiota ja kriisimaiden kansalaisten kurjistamista.
– Lukuun ottamatta eliittiä, joka ei vieläkään ole verotuksen piirissä monissa kriisimaissa, Saramo huomauttaa.
Hänen mukaansa harmaan talouden torjunnassa tärkeintä olisi voittaa taistelu rahamarkkinoiden harmautta vastaan ja ylipäänsä aloittaa yritystoiminnan ylätasolta.
Tähän tärkein yksittäinen, nopea ja realistinen keino on maakohtainen kirjanpito, jonka etenemistä EU:ssa on valitettavasti lykätty eteenpäin.
– Usein helpointa on aloittaa kyttäämällä vaikkapa urheiluseuroja tai naapuriapua, joiden pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä viimeisenä.
Saramon mukaan vasemmisto ei vielä riittävän usein puhu rakenteellisesta poliittisesta korruptiosta, joka on vakava ongelma monissa Euroopan maissa, kuten Kreikassa ja Italiassa.
– Eurokriisi ei ole ainoastaan kapitalismin kriisi, se on mitä suurimmassa määrin myös poliittinen kriisi.
”Tuuli näyttäisi kääntyvän”
Yhteisvaluuttaan Saramolla ei ole jyrkkää kantaa suuntaan eikä toiseen.
– Euroopan tuuli näyttäisi kääntyvän vasemmalle, joten nyt pitää tehdä kaikki sen eteen, että euro korjataan. Mikäli tässä ei voida onnistua, pitää tietysti alkaa miettiä myös hallittua eurosta luopumista.
Saramo arvioi sen kuitenkin olevan vielä vaikeampi tie.
– Kansallisiin valuuttoihin palaaminen pitäisi tehdä pitkän ajan kuluessa, hallitusti yhdessä muiden maiden kanssa, kuten euron luomisessakin toimittiin.
Ideologisesti Saramo ei sano kannattavansa sen kummemmin liittovaltiota kuin nationalismiakaan.
– Oleellista on sanojen sijaan sisältö – finanssimarkkinoiden sääntelyssä valtaa on pakko siirtää yhteisiin rakenteisiin, jos halutaan vastavoimaa ylikansalliselle pääomalle. Sen sijaan monissa muissa asioissa valtaa olisi palautettava jäsenmaihin.
Saramon mukaan tämä tulkitaan myös federalismiksi, mutta häntä se ei haittaa.
– Minusta tärkeintä on, että valta on kansalla, eikä pääomilla. Seuraavaksi tärkeintä on, että se on mahdollisimman lähellä.
”Rajoille kuolevat häpeäksi”
Saramo sanoo, että yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan Eurooppa ei ole vielä lähellekään valmis.
– Osa EU-maista toimii vielä vanhan siirtomaaisännän elkein Afrikassa omia etujaan ajaen. Toisaalta osa maista on Yhdysvaltain taskussa, toisilla on ongelmia omien separatistiensa kanssa ja niin edelleen. Myös Suomen näkökulmasta on hyvä, että voimme hoitaa suhteita kahdenvälisesti etenkin naapurimaiden kuten Venäjän ja Norjan kanssa.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka vaatisi Saramon mukaan ainakin Natosta irtautumista.
Mitä tulee unionin maahanmuuttopolitiikkaan, hänen mukaansa on selvää, että kaikkialla on lähitulevaisuudessa pakko jossain määrin rajoittaa ulkoista maahanmuuttoa.
– Olisi kuitenkin luotava laillisia väyliä tulla Eurooppaan, rajoille kuolevat tuhannet ihmiset ovat häpeäksi Euroopalle. Sisäisiä ongelmia ei ratkaista rajoittamalla liikkumista, vaan tekemällä halpatyövoiman käytöstä mahdotonta ja turvaamalla kaikkialla minimi sosiaaliturvaan.
Jussi Saramo
34-vuotias vantaalainen.
Poliittinen sihteeri ja tietotekniikan asentaja.
Kilpailu kohti pohjaa on suurin poliittinen ongelma. Ylikansallisiin ongelmiin tarvitaan ylikansallisia ratkaisuja.
Harrastaa vasemmistoaktivismia Euroopassa ja Vantaalla.