– Taimitarhan työntekijät ovat oma ihmislajinsa, vakuuttavat Sini Rantapuu ja Päivi Harinen kävellessään keskelle isoa taimikenttää.
Taakse jäävät kasvihuoneet, toimistotilat, pakkaamo ja toinen miltei yhtä suuri taimikenttä. Tavallisesti työntekijät hurauttavat työpisteestä toiseen pyörillä, nyt kävellään.
Rantapuu työskentelee Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalla toista kesää. Tänä vuonna kausi alkoi vasta huhtikuussa, tavallisesti maaliskuussa. Hommia riittää syyskuulle, ja talvikaudeksi pitää etsiä muuta työtä.
– Joka vuosi sitä vannoo, ettei tule tänne uudelleen, ja aina sitä itsensä keväällä täältä löytää, Harinen hymähtää.
Hän on Fin Foreliassa jo 13. kesää.
Kaikkiaan taimitarhalla on kiireimpään aikaan 40 – 50 työntekijää.
Aukealla on suuralusissa, eräänlaisissa valtavissa metallilaareissa, kuusen- ja männyntaimi. Naiset käyvät rivakasti mäntyjen seassa kasvavien rikkaruohojen kimppuun. Ne kerätään erillisiin astioihin ja kuskataan pois.
Vaatetta päälle ja päältä pois
Taivas enteilee sadetta, mutta päivä paistaa vielä pilvien läpi.
– Sateen sattuessa tehdään töitä sateessa, Rantapuu toteaa.
– Ilma on mitä on, ja töitä tehdään. Kerran tultiin pois, kun ukkonen asettui päälle, Harinen kertoo.
Hän naurahtaa, että työhaastattelussa pitäisi mitata, kuinka nopeasti työntekijä vaihtaa vaatteita. Milloin tarvitaan sadevaatteita, milloin ylimääräinen lämpökerros.
Vaatekassi kulkee koko ajan naisten mukana. Rantapuu tokaisee, että he ovat “tällaisia kassialmoja”.
– Vaikka aamulla olisi viileää, tuolla kentällä huhkiessa tulee äkkiä hiki.
Nyt päällä on työkengät, työhousut ja -takki, T-paita, päähine ja hanskat. Alkukesän ja heinäkuun kylmissä sateissa vaatteita tarvittiin enemmän.
– Kuumina päivinä pitää laittaa aurinkohattu ja riittävästi aurinkorasvaa, Harinen kertoo.
Kuumina kausina tullaan töihin jo kuudeksi.
Muovihuoneissa kuumaan tottuu salakavalasti niin, että hellepäivänä voi palella.
– Kun sitten kotiin menee, niin villatakkia pitää olla päällä. Vähän ihmiset katsovat, Rantapuu kertoo.
Syksyä aikaistetaan
Jos ulkona ei voi työskennellä, kasvihuoneissa ja siementämössä riittää töitä. Välillä taimia pakataan pahvilaatikoihin. Paraikaa kasvussa on syyskylvön muutama miljoona tainta. Kevätkylvö oli samaa kokoluokkaa.
– Syksyllä kuusia huijataan tällaisella mustalla verholla talvilepoon, Rantapuu näyttää rullalle käärittyä kangasta suuralusen takareunalla.
Liian pitkät taimet olisivat hankalia pakata ja vaikea istuttaa. Valmiiksi pakatut taimet laitetaan talveksi kylmävarastoon.
Pakatessa tarkistetaan taimet. Kussakin saa olla vain yksi, hyväkuntoinen latva, juuripaakun pitää olla ehjä ja pituuden vähintään 16 cm. Näin saadaan hyvää tukkipuuta.
– Kun taimi lähtee meiltä, se on yleensä kaksivuotinen. Nyt on huomattu, että yksivuotinen lähteekin yllättävän hyvin kasvuun metsässä, Harinen kertoo.
– Tänä vuonna on ollut todella kiire. Me ollaan pakattu läpi kesän, yleensä kesän aikana on tauko, naiset toteavat.