Työttömyys on vakiintunut Suomessa 1990-luvun laman jälkeen aiempaa korkeammalle tasolle. Vuonna 1990 työttömyysaste oli noin 3 prosenttia. Sen jälkeen se on ollut alimmillaan vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin alla noin 6 prosenttia. Tämän vuoden kesäkuussa työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan 9,2 prosenttia ja aktiivisesti työtä hakevia työttömiä oli 258 000.
Vapaus valita toisin -kansalaisliikkeen järjestämässä tilaisuudessa viime maanantaina Helsingissä asiantuntijat pohtivat kysymystä: ”onko meillä varaa täystyöllisyyteen?”.
Keskustelua johtanut erikoistutkija Heikki Taimio muistutti, että työttömyys koskettaa vielä useampia kuin Tilastokeskuksen luvut kertovat. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan työttömiä työnhakijoita oli viime kesäkuussa 337 000. Laaja työttömyys, johon lasketaan työttömyyseläkeläiset, työvoimakoulutuksessa olevat ja vajaata työviikkoa tekevät, on yli 400 000.
Viime vuoden aikana 650 000 suomalaista oli ainakin lyhyen ajan työttömänä.
Viime vuoden aikana 650 000 suomalaista oli ainakin lyhyen ajan työttömänä, ja tänä vuonna määrä tulee olemaan suurempi.
Palkkatuki
tehokas väline
Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen korosti pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa. Finanssikriisin alkaessa siihen puuttuminen jäi vähäiseksi, mikä näkyy nyt: kesäkuussa yli vuoden työttömänä olleita oli ministeriön tilaston mukaan noin 90 000, mikä on 17 700 enemmän kuin vuotta aiemmin.
Täystyöllisyyden Tiainen määritteli siten, että pitkäaikaistyöttömyyttä ei olisi. Nuorilla työttömyys saisi kestää enintään kolme kuukautta. Kaikkiaan työttömyysaste voisi olla 2–3 prosentin luokkaa.
Talouden ja tuotannon kehityksen näkökulmasta täystyöllisyyttä ei ole mahdollista saavuttaa ennen kuin 2020-luvulla, Tiainen arvioi.
– Jos tuotanto kasvaa vuosittain 0,6 prosenttia nopeammin kuin tuottavuus työllistä kohden, täystyöllisyys saavutetaan vuonna 2026.
Hitaammankin kasvun oloissa täystyöllisyyttä voidaan tavoitella. Yksi keino on laskusuhdanteessa lyhentää työaikaa, jolloin työtä riittää useammille. Siihen on erilaisia malleja, yhtenä Saksan Kurzarbeit-järjestelmä.
Kustannustehokas väline työttömyyden katkaisuun on työnantajalle maksettava palkkatuki.
– Yhteiskunta säästää työttömän työllistyessä keskimäärin 12 000 euroa työttömyysturvaa ja saa lisää verotuloja 8 000 euroa. Jos tukea maksetaan 10 euron tuntipalkan mukaan 26 000 euroa vuodessa, nettokustannus on vain 6 000 euroa, Tiainen laskeskeli.
Olennaista on kuitenkin huolehtia siitä, että palkkatuella rahoitettavat työpaikat ovat uusia eivätkä syrjäytä muita työpaikkoja.
Elvytyksellä
kansantuote kasvuun
Vanhempi tutkija Markku Lehmus Palkansaajien tutkimuslaitoksesta esitteli tutkimuksia finanssipolitiikan vaikutuksista bruttokansantuotteeseen ja työllisyyteen. Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on selvitetty kerroinvaikutusta eli sitä, montako dollaria elvytykseen tai veronalennuksiin käytetty yksi dollari kasvattaa bruttokansantuotetta.
– Yhdysvaltojen vuoden 2009 elvytyspaketin kerroinvaikutukseksi todettiin julkisen kulutuksen osalta 1,5 ja verojen osalta noin yksi.
Lehmus on soveltanut samoja tutkimusmenetelmiä Suomeen. Tulokset ovat toistaiseksi epävarmoja.
– Lyhyellä aikavälillä yhden prosentin menoelvytyksen työllisyysvaikutukset olivat tutkimuksessani luokkaa 12 000 – 80 000 henkilöä ja suuremmat kuin tuloveron muutoksella. Veromuutoksen työllisyysvaikutus oli kuitenkin pitkäkestoisempi.
Lehmuksen mukaan löysempää finanssipolitiikkaa voitaisiin harjoittaa nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyteen puuttumiseksi. Pitkittyvä työttömyys aiheuttaa syrjäytymistä, jolloin työmarkkinoille palaaminen on entistä vaikeampaa, hän muistutti.
Osastopäällikkö Markus Sovala valtiovarainministeriön kansantalousosastolta tulkitsi Lehmuksen esittämien lukujen osoittavan, että työttömyyden merkittävä alentaminen pelkästään julkisen elvytyksen keinoin vaatisi isoa velanoton lisäystä.
– Sellaista liikkumatilaa, joka oli 1990-luvun alussa ja uudestaan vuonna 2008, ei näillä näkymin tule kolmatta kertaa. Maailmantalous on niin epävarma ja Suomen tilanne niin haavoittuvainen, ettei ole mitään takeita, etteikö uutta isoa sokkia tulisi pian eteen, Sovala maalaili.
– Tarvitaan monipuolista, pitkäaikaista pakettia, jos työttömyysongelmaa halutaan ottaa hallintaan, hän summasi.