Eduskunta kävi tiistai-iltana kiihkeän keskustelun hallituksen esityksestä rajata opintotukea niin, että sitä ei voi enää saada toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamiseksi. Kiihkeydestä tosin vastasivat lähinnä rajausta vastustavat vasemmistoliittolaiset, sillä muista puolueista keskusteluun ei juuri osallistuttu.
Opintotuen rajaaminen pohjautuu viime kevään kehysriiheen ja se on osa hallituksen rakennepoliittisia toimia. Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen (sd.) piti saavutuksena sitä, että budjettiriihessä rajausta siirrettiin vuodella eteenpäin.
– Esityksellä pyritään osaltaan vähentämään valtion menoja sekä nopeuttamaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden työmarkkinoille siirtymistä. Lisäksi rajaus tukee sitä ajatusta, mikä on opiskelijavalintauudistuksessa, että korkeakoulupaikkojen opiskelupaikkoja kohdennetaan niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet korkeakoulututkintoa.
Viitasen mukaan säästöä uudistuksesta tulee vuoteen 2019 mennessä noin 10,5 miljoonaa euroa.
Ennen oli sivistysporvareita
Vasemmistoliitosta vastattiin, että puheet elinikäisestä oppimisesta voidaan tämän jälkeen unohtaa.
Anna Kontula muisteli aikaa, jolloin Suomi arvosti sivistystä.
– Poliitikot oikealta vasemmalle, sivistysporvareista valistussosialisteihin, työskentelivät ahkerasti sen eteen, että jokaisella tässä maassa olisi mahdollisuus opiskella, ja kansalaiset tarttuivat tilaisuuteen. Verraten lyhyessä ajassa lähes lukutaidottomasta kansasta tuli yksi maailman koulutetuimpia.
Virallisten tutkintojärjestelmien rinnalla kukoisti vapaa sivistystyö.
– Koulutus nähtiin pienen kansakunnan tienä vaurauteen, mutta sillä oli myös itseisarvo. Ihmisiä kannustettiin opiskelemaan ja sivistys nähtiin osana hyvää elämää. Koulutusta kunnioitettiin ja useamman tutkinnon suorittamista pidettiin meriittinä.
– Sitten tapahtui jotakin. Yhtäkkiä ihanteet sivistyksestä ja koulutuksen laaja-alaisuudesta katosivat jonnekin.
Kontulan mukaan muu kuin työelämän tarpeista lähtevä koulutus nähdään rahan haaskauksena ja useamman tutkinnon suorittaminen toisten rahoilla loisimisena.
– Nyt keskustelussa oleva esitys opintotuen rajoittamisesta vain ensimmäiseen tutkintoon on osa politiikkaa, jossa opintoaikoja on lyhennetty, koulutusalalta toiselle siirtymistä vaikeutettu ja vapaan sivistystyön rahoitusta leikattu, kaikki tämä tilanteessa, jossa koko työuran läpäiseminen yhdessä ammatissa on epätodennäköisempää kuin koskaan aikaisemmin ja uusi talous korostaa laaja-alaisen osaamisen merkitystä.
Koulutustaso laskee
Kontulan mielestä ihmisiä pitäisi rohkaista useampaan tutkintoon, ei rangaista siitä.
– Mikäli Suomi aikoo menestyä taloudellisesti ja sivistyksellisesti, on sen löydettävä jälleen koulutuksen itseisarvo. Nyt valitun tien päässä meitä odottaa vain köyhyys ja barbarismi.
Paavo Arhinmäki jatkoi, että esityksellä estetään mahdollisuus siihen, että saataisiin monipuolisia, monialaisia kouluttautuneita ihmisiä, sellaisia, jotka eri näkökulmista pystyvät ratkaisemaan ongelmia ja toisaalta luomaan uutta työtä, uusia innovaatioita suomalaiseen yhteiskuntaan, sitä kautta työtä ja toimeentuloa.
– Tämä on siis pitkäaikaisen koulutuspoliittisen ajattelun vastainen esitys.
– Tämä uudistus tulisi lisäämään yliopistoihin suuntautuvaa hakupainetta, keskeytettyjä ammattikorkeakouluopintoja sekä välivuosia. Järjestelmä muuttuisi edelleen joustamattomammaksi sekä ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja opintopolkuja huomioimattomammaksi. Kyse olisi koulutustason laskua ja koulutusmuotojen sektoroitumista edistävästä esteestä. Ja kaikki tämä lähes olemattomien, epävarmojen säästöjen tähden, sanoi Eila Tiainen.
”Monimutkainen ja vaikea kokonaisuus”
Aino-Kaisa Pekonen kysyi, mitä uudistus vaikuttaa opintolainaan.
– Poistuuko oikeus saada opintolainaa toiseen samantasoiseen tutkintoon? Tästä esityksestä se ei käy ilmi.
Ei sitä tiennyt ministeri Viitanenkaan, vaan hän heitti pallon sivistysvaliokunnalle.
– Tämä sama kysymys tuli mieleeni. Minä sitä selvittelin valmistelun yhteydessä ja sain vastaukseksi, että tämä on hyvin monimutkainen ja vaikea kokonaisuus, jos tähän lähdetään, koska opintotuki on kokonainen systeemi, johon kuuluu asumislisä, opintoraha ja sitten myös tämä kyseinen lainatakaus.
– Jos nyt tämä lainatakaus ikään kuin erotetaan, niin ihmisellä täytyisi kuitenkin olla oikeus asumisen tukemiseen. Mutta sitä ei sitten olisikaan toisilla, jotka saisivat opiskelijan asumislisää, ja toisilla, ketkä ovat perheellisiä, jotka kuuluvat kunnallisen asumistuen puoleen, olisi oikeus, mistä tulisi sitten taas näitä yhdenvertaisuuskysymyksiä.
– Tässä oli myös semmoisia kysymyksiä, mitä sitten minulle kerrottiin, että miten tämä otettaisiin huomioon tuloseurannassa, miten opiskelujen etenemisen seurannassa. Tulin siihen johtopäätökseen, arvoisa puhemies, että tällä aikataululla tämä olisi niin iso yhtälö mietittäväksi, että en ottanut sitä mukaan tähän esitykseen. Mutta pohdin jo silloin, että esimerkiksi sivistysvaliokuntahan voi kuulemisessaan miettiä tätä seikkaa, kuulla nämä samat asiantuntijakuulemiset, mitä tämän osalta kuulin, ja tehdä ehkä arviota siitä, voimmeko tehdä jotain tai voitteko evästää ehkä tulevien valmistelujen varalle, jos tämänkaltaiseen haluttaisiin mennä.
Kalliit ulkomaalaiset
Perussuomalaisten Lea Mäkipää kiinnitti huomiota varsinaisen asian ulkopuolelle ulkomaalaisiin opiskelijoihin:
– Tarjoamme avokätisesti opiskelupaikkoja täällä. Ulkolaisten opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa, ja lisää tulee, sillä maailmassa riittää ihmisiä ilmaisen opiskeluoikeuden käyttäjiksi. Ulkolaisia korkeakouluopiskelijoita on maassamme noin 17 000 ja ammattikorkeakouluissa suunnilleen saman verran.
– Mitä tämä merkitsee rahassa? Yksi lukuvuosi opiskelijaa kohden maksaa ammattikorkeakouluissa noin 8 000 euroa ja yliopistoissa 10 000. Yhden opiskelijan kouluttaminen puolestaan maksaa Suomelle 30 000 – 50 000 euroa. Joka vuosi Suomi antaa ulkolaisille opiskelijoille yhteensä 300 miljoonan euron lahjan. Meidän omat opiskelijat eivät pääse korkeakouluihin ja jäävät ilman turvallisempaa tulevaisuutta. Ulkomailla opiskelu on monelle sitten se ainut keino päästä eteenpäin.
– Suomi kouluttaa venäläisiä, kiinalaisia, nigerialaisia ilmaiseksi ja usein myös maksaa näille sosiaalitukia, kun omat rahat elämiseen eivät riitäkään. Jos Suomi alkaisi periä käyvän lukukausimaksun tai vaikkapa vain muutaman tuhannen euroa lukuvuodessa, säästäisimme kymmeniä, jopa satoja miljoonia vuodessa. Tämäkin on aina se ikuinen kysymys, että mitä pitäisi tehdä.
uutiskirje 
