Pintaa syvemmältä
Ruotsin uusi punavihreä hallitus on ilmoittanut pyrkimyksestään kieltää voitontavoittelu terveys- ja hoivapalveluissa sekä kouluissa.
Elinkeinoelämän ajatuspaja Timbro reagoi tähän heti voimakkaasti. Sen projektijohtaja ilmoitti, että tästä seuraa sota – hän ei halua elää Olof Palmen yhteiskunnassa. Ilmeisesti hän muisteli taistelua ay-liikkeen ajamia palkansaajarahastoja vastaan, minkä työnantajat lopulta voittivat. Silloin muisteltiin vanhan demarijohtajan Per Albin Hanssonin ”kolmivaiherakettia” – ensin tavoiteltiin poliittista, sitten sosiaalista ja lopulta taloudellista demokratiaa, jossa kansalla olisi päätäntävalta tuotannosta. Kolmas vaihe ei koskaan toteutunut.
Ruotsissa hyvinvointivaltiota ja työmarkkinoita on kehitetty riuskemmin kuin Suomessa, järjestelmällisemmin, määrätietoisemmin. Ruotsin vanavedessä Suomi on saanut osittain ansaitsematonta arvonnousua (tai paheksuntaa, näkökulmasta riippuen) pohjoismaisen hyvinvointimallin edustajana.
Uusi hallitus pyrkii kääntämään suunnan pois hyvinvointipalvelujen yksityistämisestä.
Tämä malli ei ole erikoisen hyvässä huudossa anglosaksisessa maailmassa, jossa miljonäärit ovat sankareita, mutta sitä pidetään yhä yleisemmin tavoittelemisen arvoisena Euroopassa, sitä mukaa kuin kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet tasa-arvon tärkeyden kokonaistalouden kehittämisessä.
Mutta jos Ruotsin hyvinvointivaltiota aikoinaan kehitettiin määrätietoisesti ja järjestelmällisesti, sitä ryhdyttiin myös yhtä määrätietoisesti purkamaan pari vuosikymmentä sitten. Tämä alkoi jo Carl Bildtin johtaman porvarihallituksen aikana 1990-luvun alussa, jolloin yksityisyritykset houkuteltiin vaikkapa leikkikouluja perustamaan (tämä oli työnantajaliiton erityisprojekti, joka toteutui herttaiselta kuulostavan Lex Pysslingen -lain kautta). Se jatkui Fredrik Reinfeldtin hallituskausina 2006–2014, jolloin pääpaino oli työttömyys- ja sairausajan korvausten painamisessa alas sekä pienipalkkaisten työpaikkojen suosimisessa. Reinfeldtin valtiovarainministeri Anders Borg oli tämän strategian keskeinen suunnittelija.
Nyt uusi hallitus pyrkii kääntämään kehityksen, eikä tämä työttömyyskorvauksen suhteen olekaan vaikeata. Kysymys voitontavoittelusta hyvinvointialoilla on sen sijaan paljon hankalampi. Myös sosialidemokraattiset hallitukset Bildtin jälkeen sallivat tällaisen yritystoiminnan, ja demareiden piirissä suhtautuminen muuttui kielteisemmäksi vasta Carema- ja Attendo-skandaalien jälkeen (Careman maine mustui niin pahasti, että suomalaisen tytäryhtiönkin nimi vaihdettiin).
Voitontavoittelun kieltäminen hyvinvointialoilla oli vasemmistopuolueen keskeinen vaatimus ennen syyskuun vaaleja. Demareiden ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallitus, joka tarvitsee parin muun puolueen tukea toteuttaakseen suunnitelmansa, aloitti heti neuvottelut tästä vasemmistopuolueen kanssa. Niiden tuloksena syntyneen sopimuksen mukaan tavoitteena on säätely, joka mahdollisimman pitkälle määräisi hyvinvointialan yritykset sijoittamaan toiminnassaan syntyneen ylijäämän takaisin yritykseen. Uudet säännöt julkisten määrärahojen käytöstä rajoittaisivat hyvin pitkälle voitonteon mahdollisuuksia.
Tämä ei tapahdu hetkessä. Ensin pitäisi löytää neljäs puolue tukemaan näitä pyrkimyksiä eduskunnassa. Jos tämä onnistuu, ryhdytään ensi vuonna ruotsalaiseen tapaan perusteelliseen selvitystyöhön, jossa mietitään ainakin:
• Uusia yhtiömuotoja
• Mahdollisuutta säätää yhtiöjärjestyksiin uusi pykälä, jonka mukaan toiminnan tarkoitus ei ole tuottaa voittoa
• Toimintaan liittyviä vaatimuksia henkilökuntavahvuudesta
• Strategioita aatteellisen, ei-kaupallisen hyvinvointitoiminnan turvaamiseksi
• Hyvinvointialojen uusia ohjausperiaatteita, jotka korvaisivat New Public Managementin (NPM).
Selvitystyön pitäisi olla valmis maaliskuussa 2017, ja uudistus astuisi voimaan seuraavassa vuodenvaihteessa.
NPM eli uusi julkisjohtamisen oppi on yhteisnimitys uusille talouspoliittisille doktriineille, joita ryhdyttiin soveltamaan julkisessa hallinnossa ja varsinkin hyvinvointialoilla 1980-luvun alussa, erityisesti Margaret Thatcherin Britanniassa ja Ronald Reaganin Yhdysvalloissa, mutta myös Uudessa-Seelannissa.
Suomessakin näitä oppeja on otettu käyttöön, esimerkiksi yliopistojen ohjauksessa, mutta Heikki Patomäki taitaa olla niitä harvoja, jotka julkisesti ovat kyseenalaistaneet niitä.
Sosialidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfven lupasi tasan vuosi sitten, että jos hänen puolueensa voittaisi vaaleissa, se palauttaisi hyvinvointialojen ja esimerkiksi työnvälitystoiminnan asiantuntijoiden harkintavaltaan ja purkaisi NPM-doktriinien pakkopaidan. Tämä tapahtui Dagens Nyheterin mielipidekirjoituksessa ja se aiheutti julkista keskustelua – moni ei ollut ennen kuullut koko NPM:stä.
Tämä osoittaa näiden ongelmien olevan aidosti keskeisiä uudelle hallitukselle. Ensi vuoden budjettiesitykseen sisältyykin uusien ohjausmenetelmien kehittäminen. Ne antaisivat näiden alojen ammattilaisille laajemman toimintavapauden ja vastuun, mikä merkitsee suuntautumista pois NPM-doktriineista, ilmoitti Ruotsin hallintoministeri Ardalan Shekarabi ilmoitti.
Shekarabilla on uusi virka valtiovarainministeriössä – Antti Rinteellä olisi siis syytä pitää yhteyttä paitsi Borgin seuraajaan Magdalena Anderssoniin, myös samassa ministeriössä toimivaan Shekarabiin.
uutiskirje 