Antiikin Rooma toimi esikuvana eurooppalaisille lähes kaksi tuhatta vuotta ja vielä tänäänkin sen jäljet näkyvät koko länsimaisessa kulttuurissa.
Roomalaiset rakastivat ja rakastelivat kuten ihmiset nykypäivänäkin. Rakkaus, rakastelu ja avioliitto eivät kuitenkin liittyneet yhteen. Avioliitto oli sukujen välinen sopimus, joka usein tehtiin jopa ennen osapuolten syntymää. Rakkaus sitten syntyi myöhemmin, jos oli syntyäkseen. Rakkauteen perustuvia avioliittoja muodostui lähinnä köyhien keskuudessa.
Vapaa rakkaus kuului vain miehille, joitakin tunnettuja yläluokan naisia lukuunottamatta. Naiset olivat Roomassa kuitenkin vapaampia kuin missään muualla aikakauden maailmassa. Esimerkiksi Ateenassa kunniallisten naisten piti kodin ulkopuolella käyttää huntua, kuten nykyään joissakin islamin maissa.
Roomalaiset olivat varsin samanlaisia ihmisiä kuin mekin.
Rakkautta Roomassa arvostettiin, sitä pidettiin jumalten lahjana, kuten niin lukuisat kirjoitukset, maalaukset ja patsaat todistavat.
Tässä aiheesta italialainen Alberto Angela on kirjoittanut koosteen Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa, jossa kuvataan tilannetta Rooman kultakaudella vuonna 115 jKr. Aikaisemmin häneltä on suomeksi julkaistu hauska matkaopas Päivä antiikin Roomassa, jossa selostetaan matkailijan tarpeita aina nähtävyyksien katselusta ilotyttöjen hintoihin.
Avioero oli helppo
Nykypäivästä roomalainen avioliitto poikkeaa eniten siinä, että roomalaiset eivät menneet naimisiin rakkaudesta, vaan avioliitto oli sosiaalinen pakko sukua ja yhteiskuntaa kohtaan. Avioliitot olivat järjestettyjä. Näinhän oli Suomessakin vielä Nummisuutareiden aikaan.
Avioliitoissa nainen säilytti oman omaisuutensa. Avioerokin oli mahdollinen ja helppo. Riitti kun toinen ilmoitti toiselle todistajien läsnäollessa eroavansa. Moniavioisuus oli laissa kielletty. Varakkailla miehillä oli kuitenkin jalkavaimoja orjiensa tai vapautettujen orjien keskuudessa.
Köyhemmän kansanosan keskuudessa tunnettiin myös avoliitto. Se oli yleinen sotilaiden keskuudessa, jotka eivät saaneet mennä palvelusaikanaan naimisiin. Roomassa tunnettiin myös kolmen kimppa eli kaksi miestä asui avoliitossa yhden naisen kanssa eläen sulassa sovussa ja ystävyydessä keskenään.
Aina ei näin auvoista ollut, vaan naisiin kohdistuva perheväkivalta oli yleistä. Siitä ei rangaistu ellei nainen sattunut kuolemaan.
Prostituutio kukoisti
Roomalaisnaisen piti olla neitsyt astuessaan avioliittoon ensimmäisen kerran. Sulhaselta ei sitä edellytetty. Päinvastoin oli yleistä, että isä vei poikansa ensimmäiselle bordellikäynnille.
Ilotalot olivat antiikin maailmassa yleisiä. Niitä oli yläluokan kurtisaanitaloista satamien kantajien ja orjien mitä surkeimpiin murjuihin.
Prostituutiota ei kuitenkaan katsottu samalla tavalla kieroon kuin myöhempinä aikoina. Heitä pidettiin yhteiskunnan kannalta tarpeellisina ja he maksoivat veronsa. Itse prostituoidun asema oli kuitenkin yläluokan kurtisaaneja lukuunottamatta heikko. Heillä ei ollut mitään oikeuksia ja turvaa.
Ilotytöt olivat pääasiassa orjia, jotka olivat esimerkiksi merirosvon ryöstämiä tai Rooman laajentumisen vuosina sotasaalista. Osa prostituoiduista oli poikia, sillä monet roomalaiset olivat biseksuaaleja.
Sukupuolitauteja yhteiskunnassa toki oli, mutta mitään AIDS-tyyppisiä epidemioita ei tunneta. Lääkärit osasivat tunnistaa ainakin tippurin ja herpeksen.
Ihaillut gladiaattorit
Kun miehillä oli bordellinsa, niin naisilla oli omat ilonsa. Naisten ihailun kohteIna olivat usein lihaksikkaat gladiaattorit tai vaununajajat, joita voidaan rinnastaa nykyajan rock-tähtiin, urheilijoihin tai formulakuskeihin.
Yleensä tämä taisi olla kaukorakkautta, mutta lihallisestakin rakkaudesta on monia esimerkkejä. Jopa eräs senaattorin vaimo hylkäsi miehensä ja lapsensa seuraten gladiaattoria aina Egyptiin asti. Useimmiten kuitenkin rakkauden hetket toteutettiin gladiaattorien hämärissä kasarmeissa, kun vartijat oli ensin lahjottu.
Gladiaattorit olivat pääsääntöisesti orjia, mutta toiset ihailun kohteet eli näyttelijät olivat yleensä vapaita. Näyttelijän ja näyttelijättären ammatti oli prostituoidun tasolla, joten rikkaat naiset saattoivat ostaa heitä omiksi gigoloikseen. Sama piti näyttelijättäriin, jotka toimivat usein pidoissa hetaroina (ylemmän luokan prostituoitu) esityksensä jälkeen.
Ehkäisyvälineiden tehokkuus oli kyseenalaista, joten ainakin aviorikoksen tehneet naimisissa olevat naiset turvautuivat aborttiin. Tämä oli vaarallinen toimenpide, joka johti usein naisen kuolemaan. Mutta samaan lopputulokseen saattoi johtaa normaali synnytyskin.
Dildoja ja rasvaimua
Kahden tuhannen vuoden etäisyydestä huolimatta monet asiat ovat meille tuttuja tänäkin päivänä. Esimerkiksi tekopeniksiä valmistettiin jopa sarjatuotantona. Lääkärit suosittelivat niitä leskille ja aviovaimoille, joiden miehet olivat sotapalveluksessa. Runoilija Martialiksen mukaan naiset arvostivat dildoja suuresti ja myös käyttivät niitä yleisesti.
Tätä ei pidä ihmetellä, sillä fallos-kultti oli yleinen kaikissa muinaisissa kulttuureissa.
Roomalaisnaisen kauneudenhoitolippaan sisältö tuntuu tutulta. Siellä on huulipunaa, luomivärejä, rajausvärejä, ripsivärejä, hajustevoiteita ja öljyjä.
Antiikin Roomassa tehtiin myös isoja kauneusleikkauksia esimerkiksi struuman poistamiseksi, ristihuulen tai kasvovammojen korjaamiseksi. Rasvaimu oli myös tunnettu.
Angelan kirja roomalaisesta rakkaudesta antaa myös Ovidiuksen tyyliin tietoa siitä miten roomalaiset suutelivat, millaisia asentoja he käyttivät sekstaillessaan ja miten tuli käyttäytyä, jotta tämä lopullinen päämäärä saavutettaisiin. Näistä asioista kiinnostuneen kannattaakin kiiruhtaa kirjakauppaan.
Roomalaiset olivat varsin samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Elokuvien hurjat keisarilliset orgiat kuvastanevat roomalaisia yhtä hyvin kuin Berlusconin bunga bunga -juhlat kaikkia italialaisia. Roomalaiset elivät, rakastivat, palvoivat ja sekstailivat kuten mekin kaksi tuhatta vuotta myöhemmin.
Alberto Angela: Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa. Suomentanut Terhi Havila. Art House 2014. 344 sivua.
uutiskirje 
