Hallituksen päätös luopua sekä kotihoidontuen että subjektiivisen päivähoidon uudistuksesta ilahduttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, joka aikanaan antoi kummastakin suunnitelmasta kielteisen lausunnon.
Hallituspuolueiden puheenjohtajat sopivat sunnuntaina, että kotihoidon tuen jakaminen puoliksi vanhemmille ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus jätetään toteuttamatta.
Syynä on se, että päivähoito-oikeuden rajaaminen perheissä, joissa toinen vanhempi on kotona, ja kotihoidon tuen muutos eivät synnytä säästöjä. Niistä tulisi yhteensä jopa 100 miljoonaa euroa lisämenoja.
Ällistyttävät perustelut
THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi sanoo kuitenkin seuranneensa hämmentyneenä sunnuntain päätöksen perusteluja.
– Jo vuosi sitten tammikuussa rakennepoliittisen ohjelman toteutuksen valmistelussa tehdyissä laskelmissa kävi ilmi, että uudistuksista syntyy uusia kustannuksia. Oli hämmentävää lukea että vasta nyt saatiin tällaisia laskelmia, hän sanoo ja lisäksi pitää erikoisena sitä, että kun hallitus aikanaan elokuussa 2013 päätti uudistuksista, niitä ei ollut valmisteltu eikä niiden kustannuksia laskettu tavanomaiseen tapaan asiantuntijatyöryhmässä.
– Tässä tuli ensin päätös ja sitten piti katsoa, mitä siitä mahtaa seurata, Salmi kuvailee.
Suuri taka-askel vältettiin
Salmi on kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.
– Subjektiivisen päivähoito-oikeuden murtaminen olisi ollut suuri taka-askel suomalaisessa perhepolitiikassa, hän arvioi.
– Se olisi tarkoittanut, että kaikkien lasten oikeus varhaiskasvatukseen vaarantuisi. Lisäksi siitä olisi voinut syntyä hyvinkin hankalia tilanteita perheen arjen sujumiseen, jos perhe ei voisi päättää lapsen hoitoajasta.
Hän toteaa, että päivähoito-oikeuden rajaaminen on nostettu esiin monta kertaa vuosien varrella.
– Näissä puheissa on ollut yhtenä piirteenä äitejä syyllistävä puoli. Asiaa ei ole ajateltu perheiden todellisuuden ja lasten varhaiskasvatusoikeuksien kannalta, hän sanoo.
– Ei ole ajateltu, että isompi sisarus on mielellään tarhassa kavereiden kanssa ja äidin on vaikea keksiä 4–5-vuotiaalle riittävästi virikkeellistä toimintaa samalla, kun on sidoksissa vauvaan ja vauvan aikatauluihin, jotka ovat hyvinkin arvaamattomia alkuvaiheessa aika pitkään.
Hyvä tavoite, väärä keino
Kotihoidontukiuudistuksen tasa-arvotavoitetta Salmi pitää hyvänä, mutta keinoa vääränä. Hanketta on perusteltu sillä, että se edistäisi naisten tuloa työmarkkinoille ja lisäisi isien osuutta perhevapaiden käyttäjinä.
– Jos halutaan saada enemmän isiä kotiin hoitamaan lapsia, siihen on parempi keino, ansiosidonnaisella päivärahalla korvatun isyysvapaan pidentäminen, Salmi sanoo ja toteaa, että myös perheiden taloutta helpottaisi se, että lasta voitaisiin hoitaa pidempään ansiosidonnaisen päivärahan turvin.
Hän pitää kotihoidon muutosesityksen suurimpana ongelmana kuitenkin sitä, että se kohdistui väärin.
– Kohteena olivat sellaiset perheet, joissa lasta hoidetaan kotona vielä kun lapsi on täyttänyt kaksi vuotta. Tutkimuksemme mukaan kyse on pääosin äideistä, joilla on vähän koulutusta ja työkokemusta eikä työpaikkaa. He olisivat siirtyneet kotihoidontuelta käytännössä työttömiksi työnhakijoiksi, eikä isä näissä perheissä olisi voinut käyttää kotihoidon tukijaksoaan, Salmi sanoo.
lehti 