Juhlallisen sävyiseen isänmaa-sanaan vedottiin usein viimeksi käytyjen sotien aikana pidetyissä puheissa. Ja erikoisesti silloin kun valtiovallan taholta kansalle radiopuheessa ilmoitettiin, että isänmaamme on joutunut häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi. Samalla se oli kansalle suunnattu vetoomus voimien yhdistämiseksi taisteluun isänmaan puolesta.
Sana isänmaa on jälleen näin rauhankin aikana otettu käyttöön. Ainakin pääministeri Stubbin ja perussuomalaisten Soinin suusta olen sen kuullut. Onpa siihen tainnut keskustan Sipiläkin turvautua.
Työväenliikkeen ja yleensä toimentulonsa puolesta kamppailevan väestönosan keskuudessa tuota ilmaisua vieroksutaan. ”Mun isänmaani” työttömän tai leipäjonossa seisovan sanomana kuulostaisi jotenkin vieraalta.
Edellä mainittujen oikeistopuolueiden puheenjohtajien tarkoitus on tietenkin vedota kansaan, että nyt on jälleen kysymys isänmaan pelastamisesta yhteisin voimin, ja että jokaisen, niin rikkaan kuin köyhänkin, on tingittävä vaatimuksistaan.
Kun valtiovarainministeriön virkamiehet löivät pöytään oman ehdotuksensa leikkauksista, neljä miljardia valtion ja kaksi kuntien osalta, niin pääministeri Stubb oli heti valmis ottamaan nämä kokoomuksen tavoitteeksi.
Kuluvan kuun 4. päivänä oli Hesarissa Unto Hämäläisen kirjoitus ”Eduskunta määrää velkakaton”. Ja eduskunta on viimeksi määrännyt tuon velkakaton vuonna 2009, eli vuosi talouskriisin alkamisen jälkeen. Tuolloin Matti Vanhasen johtama hallitus haki valtuuksia ottaa lainaa enintään 110 miljardia euroa. Se ei kuulemma aiheuttanut eduskunnassa paljon keskustelua ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Eli hallituksella on vielä valtuuksia jäljellä.
Useat Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston taloustieteen professorit näkevät elvyttävät toimenpiteet tässä tilanteessa oikeaksi ratkaisuksi. Puolueista vain vasemmistoliitto on selkeästi tällä kannalla.
Velkaantumista on yritetty pysäyttää leikkaamalla. Mutta mikä on ollut tulos? Velkasuhde on vain huonontunut, työttömyys kasvanut, talous hiipunut ja palvelut heikentyneet.
Meillä on kuitenkin pitkä lista sellaisia työkohteita, jotka joka tapauksessa joskus pitää tehdä. Rautatiesilloistakin on tehty kuntoselvitys, jonka mukaan huomattava osa on jo nyt kiireellisen korjauksen tarpeessa.
Tuntuisi järkevältä käyttää osa tuosta lainanottovaltuudesta edellä mainitunlaisiin työkohteisiin. Lainaa kun on saatavissa jopa miinuskorkoisena. Kun työttömyys lähentelee jo 400 000:ta, voi vain kuvitella minkälaisia sosiaalisiakin ongelmia se aiheuttaa. Jo 90-luvun laman seurauksena sen ajan nuorista neljäsosa kärsii mielenterveysongelmista.
Maailma on jollain tavalla epätoivoisessa tilassa. Se on ristiriitojen repimä. Ja se on täynnä kaikenlaisia houkutuksia, rikollisiakin. Mitkä ovat ne todelliset syyt, jotka johtavat nuoren lähtemään jonkun terrorijärjestön riveihin? Mutta millaiseksi tulevan maailman haluamme riippuu paljon siitä miten me tämän päivän nuoriamme kohtelemme.
uutiskirje 
