Pintaa syvemmältä
Syntyihän se alustava sopimus Iranin ydinohjelman rajoittamisesta kuitenkin kaksi viikkoa sitten. Lausannen neuvottelijat pysäyttivät kellon melkein kahdeksi vuorokaudeksi ja joutuivat senkin jälkeen tyytymään alustavaan yhteisymmärrykseen sopimuksen pääpiirteistä. Näistä vielä esitettiin kaksi yhteenvetoa, jotka eroavat jonkin verran toisistaan.
Tällainen varsin poikkeuksellinen menettely osoittaa toisaalta neuvottelujen vaikeuden ja monimutkaisuuden, toisaalta osapuolten todellisen halun päästä sopimukseen. Ja varsinaisen sopimuksen tavoiteaikahan on kesäkuun loppu.
Neuvotteluista tulleet välähdykset, kuten kuva käytävässä oven ulkopuolella istuvasta toimittajasta, tuovat mieleen aikoinaan Espoossa ja Helsingissä käydyt Salt- ja Etyk-neuvottelut ja vaikeuden saada minkäänlaista käsitystä keskustelujen kulusta.
Sekä Yhdysvalloissa että Iranissa konservatiiviset piirit tuohtuivat ydinsopimuksesta.
Neuvottelukuntien koostumus on kuitenkin muuttunut niistä ajoista. Siihen aikaan joukko oli hyvin miesvaltainen, ja tämä pätee tietenkin edelleen iranilaisiin. Nyt kuitenkin Yhdysvaltain neuvotteluryhmässä oli myös, kuvasta päätellen, pitkätukkaisia nuoria naisia ja eräällä heistä näytti jopa olevan käsivarressa pieni tatuointikin. Tällaisilla muutoksilla ei ole ensisijaisesti esteettistä merkitystä – sukupuolella ja sukupolvella on vaikutus ajattelutapaan ja neuvottelustrategiaan.
Pahimpana kantona koskessa neuvottelujen loppuvaiheessa oli Iranin vaatimus taloudellisten pakotteiden purkamisesta heti sopimuksen tultua voimaan. Kysymys on hankalin Yhdysvalloille, joka asetti pakotteita jo vuonna 1979, Iranin vallankumouksen ja maan Teheranin-suurlähetystön valtauksen jälkeen. Nämä pakotteet saattaa olla vaikeata ja aikaa vievää purkaa kokonaan, varsinkin kun kongressissa on paljon Iranin vihaajia.
Sen sijaan YK:n turvallisuusneuvoston ja EU:n päättämiä pakotteita on paljon helpompi purkaa. Neuvotteluthan käytiin Iranin ja 5+1-ryhmän jäsenten välillä. Viisi turvallisuusneuvoston pysyvää jäsentä – Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia ja Ranska – lisättynä Saksalla takaavat nopean käsittelyn YK:ssa.
EU:n puolesta ”ulkoministeri” Federica Mogherini ilmestyi paikalle neuvottelemaan pakotteista Iranin ulkoministerin Mohammad Javad Zarifin kanssa ja antoi hänen kanssaan yhteisen lausunnon, jossa he kutsuivat Lausannen neuvottelujen tulosta ”ratkaisevaksi askeleeksi”.
Heidän lausuntonsa ja Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn laatiman yhteenvedon välillä havaittiin kuitenkin tiettyjä eroja – mielenkiintoinen asetelma: Yhdysvallat toisella ja EU toisella puolella. Mutta näinhän Lähi-idässä usein tapahtuu: osapuolet vaihtuvat.
Jää siis vielä paljon selvitettävää kesäkuun loppuun mennessä. Neuvottelijoiden vankka pyrkimys sopimukseen pääsyyn antaa kuitenkin aihetta optimismiin.
Muu maailma iloitsi neuvottelutuloksesta, mutta sekä Yhdysvalloissa että Iranissa jotkut konservatiiviset piirit olisivat mieluummin antaneet vanhan, uskonnon värittämän vihatilan jatkua.
Yhdysvalloissa vuoden 2012 republikaanien presidenttiehdokaskilpailussa mukana ollut Michele Bachmann valitti presidentti Barack Obaman edistäneen islamilaista jihadia, mutta piti sopimusta samalla merkkinä maailmanlopun lähestymisestä ja Kristuksen uudesta tulemisesta maan päälle. Vähän vastaavalla tavalla, mutta eri perustein, myös Isis hekumoi maailmanlopun lähestymisestä.
Iranissa tieto sopimuksesta otettiin yleisesti vastaan ilolla – maan eristyksen muusta maailmasta toivotaan loppuvan ja talouspakotteiden vähitellen hellittävän. Mutta kovan linjan edustajat eivät hyväksyneet neuvottelutulosta, vaan järjestivät istumalakon parlamentin läheisyydessä huhtikuun 7. päivänä, kun Zarif ja Iranin atomienergiajärjestön edustaja esittelivät kansanedustajille sitä. Kovan linjan miehille on tärkeintä pitää yllä henkinen sotatila muun maailman kanssa.
Sen sijaan Iranin vallankumouskaarti, jota pidetään Iranin konservatiivisten voimien linnakkeena, on antanut varovaisen hyväksymisensä sopimukselle. Kaartin komentaja kenraali Mohammad Ali Jafari katsoi, että Yhdysvallat oli pyrkinyt pakottamaan Iranin muuttamaan linjansa, mutta joutui neuvottelupöydässä ottamaan myös Iranin näkökohtia huomioon. Onkohan siis vallankumouskaartikin vastaavalla tavalla lieventänyt jyrkkiä linjoituksiaan?
Veteraanipoliitikko Akbar Hashemi Rafsanjani kommentoi sopimuksen synnyttämää juhlimista Iranin kaduilla: ”Tämä suuri ilo on tärkeä voitto järjestelmälle, johtajille ja hallinnolle ja meidän on kiitettävä Jumalaa siitä, että hän antoi meille kansan onnen siunauksen”.
Kansan onni ei tietenkään ole kovan linjan tärkeä tavoite. Vuosikymmeniä ”Suuri Saatana” eli Yhdysvallat on ollut Iranin hallinnon tärkein väline sen tukahduttaessa oman kansansa oikeuksia, kirjoitti iranilainen kolumnisti Majid Siadat. Jos ydinsopimus syntyy, tämän uhkakuvan vaikutus väistyy ja kamppailulle vapauden lisäämiseksi tulee lisää liikkumavaraa.
Kovalla linjalla on vielä paljon kannatusta ja sillä on enemmistö parlamentissa, mikä on pahasti jarruttanut presidentti Hassan Rouhanin uudistuspyrkimyksiä. Hänen toiveenaan on nyt maltillisten voimien voitto helmikuussa 2016 pidettävien parlamenttivaalien lähestyessä. Jos ydinsopimus kesällä toteutuu, maltillisten voitto vaaleissa olisi todennäköisempi.
Libanonilaisen Daily Star-lehden tunnettu tarkkailija Rami G. Khouri palautti mieleen vuoden 1975 Helsingin sopimuksen ja katsoi, että Lähi-idän muslimivaltiot yhdessä suurvaltojen kanssa voisivat tutkia pääsyä Etykin tapaiseen sopimukseen, joka mahdollistaisi eri aatemaailmoja edustavien valtioiden yhteiselon, ilman sotilaallista kilpailua.
Jos Lähi-idän arabimaat, Iran ja Turkki, suurvaltojen tuella, voisivat päästä uudenlaiseen turvallisuusjärjestelmään, alueen valtiot saattaisivat Khourin mukaan kehittyä poliittisesti ja taloudellisesti paremmin kuin nyt. Tämä oli aikoinaan mahdollista Euroopassa, Lausannen neuvottelut osoittavat tämän tien olevan mahdollinen myös Lähi-idässä.
uutiskirje 