Italialaisen uutuussarjan Komisario Nardone (Il commissario Nardone, 2012) nimihenkilö (Sergio Assisi) hankkii johdantojakson päätteeksi itselleen siirron Monzasta Milanoon. Siellä hän pistää heti tuulemaan ja saa poliisipäällikön karvat pystyyn.
Monessa mukana olleen lakimiehen kuolema prostituoidun seurassa johdattaa Nardonen ja hänen lähimmän apulaisensa Muranon (Luigi Di Fiore) vyyhteen, josta löytyy jatkossa ammennettavaa vielä pitkään.
Syynä se, että sarjan tapahtumavuosi on 1947. Toisen maailmansodan jälkeinen puute rassaa tavallista kansaa, lähes kaikesta on puutetta. Aloitusjakso keskittyy varastetun penisilliinin ympärille.
Isojen tekijöiden suuntaan vasta vihjaillaan, mutta selväksi tulee tuttu ilmiö, virkamieskunnan korruptoituneisuus. Nardone on pian likaisten poliisien jäljillä.
Italialaissarja voi olla pettymys poliisi- ja rikossarjojen valtavirtaan tottuneille katsojille. Käsikirjoittajakaarti on ahkeroinut genren kliseiden parissa siten, ettei kovia otteita juuri esiinny eikä kunnon jännitystäkään. Epookkisarjana Komisario Nardone vaikuttaa alkututustumisen perusteella kepeältä tuttavuudelta.
Meininki on suorastaan viatonta, mikä toisaalta on tervetullutta vastapainoa kaiken maailman rankkuuksille. Pikkuhauskan aromin touhuun tuo leppoisa huumori. Sitä riittää myös romanttisiin säpinöihin.
Komisario Nardone, osa 1/12. Yle Teema maanantaina klo 19.00
uutiskirje 
