Saksassa sanotaan yhä pohdiskeltavan paljon lähihistorian synkkää lukua: miten on mahdollista, että eurooppalainen sivistysvaltio luisui runsaaksi vuosikymmeneksi natsien hirmuhallinnon komentoon?
Asiaa selventää osaltaan pätevä englantilainen dokumentti Hitlerin synkkä karisma (The Dark Charisma of Adolf Hilter, 2012). Minisarjan tuottaja-käsikirjoittaja on historioitsija Laurence Rees.
Dokumentin keskiössä on vihaa uhkuva mies, kuten asia ilmaistaan. 1920-luvun Saksan ongelmien sysääminen muille oli eräs Hitlerin strategioita.
Hitler näki juutalaiset ja kommunistit syypäinä lähes kaikkeen. Saksan taloudellinen katastrofi vuoden 1929 pörssiromahduksen yhteydessä loi otolliset yhteiskuntapoliittiset olosuhteet kansallissosialistien valtaannousulle. Maan valtaeliitissä pelättiin kommunisteja, joten Hitler nähtiin harmittomana vaihtoehtona ja käyttökelpoisena marionettina. Tuloksena paha historiallinen virhearvio.
Karisma syntyy ihmisten vuorovaikutuksesta, karismaattisen yksilön ja hänelle suotuisan yleisön suhteesta. Lähtökohtaa valotetaan oivaltavasti. Hitlerin kohdalla tuodaan vihapuheiden ja ennakkoluulojen lietsonnan ohella esiin muinaisgermaaninen tarusto: asialla on mies, jolla on missio ”oikeiden” saksalaisten puolesta.
Runsaan filmimateriaalin joukossa ovat erityisen paljastavia näytteet Hitlerin puheista eri joukkotilaisuuksissa.
Hitlerin synkkä karisma, osa 1/3. TV1 maanantaina klo 19.00
uutiskirje 
