Venäläisen vankilan arki (The Condemned, 2014) on koruttoman asiallinen englantilainen dokumentti. Se kertoo arjesta Vankila 56 -nimisessä laitoksessa.
Ollaan syrjässä Venäjän sydänmailla, keskellä metsää, jonka pinta-ala on suurempi kuin Saksan. Talvella puree pakkanen, lähimpään kaupunkiin on autolla seitsemän tunnin ajomatka.
Vankilaan on suljettu ainoastaan murhaajia, kaikkiaan 260. He elävät kahdessa eri osastossa. Elinkautisvangit (85) ovat kuolemaantuomittuja, mutta Venäjä keskeytti teloitukset vuonna 1996. He asuvat pienissä selleissä ja joutuvat viettämään hyvin eristynyttä elämää. Loput ovat sosiaalisilta kontakteiltaan vapaammissa oloissa.
Ohjaaja Read vastaa myös kuvauksesta. Hänen kameransa poimii pihalla olevasta vankijoukosta mielenkiintoisia kasvoja. Lähemmin saadaan tutustua useampaankin eri sukupolveen kuuluvaan tuomittuun.
Kiintoisa yhdistävä piirre on, ettei kukaan juuri valita kohtaloaan. Tässä suhteessa meininki on ihailtavan rehellinen – näin tuli tehtyä, ja tässä sitä ollaan.
Eräs tilastollinen fakta on paljon kuvaava: 260 vankia, lähes 800 murhaa. Vankilanjohtaja Subdan Dadasev luonnehtii asiakaskuntaa: ”On terroristeja, murhaajia, sarjamurhaajia, raiskaajia”. Hän kannattaa kuolemantuomiota, ja niin tekee muutama tuomittu itsekin. Se ei ole ihme, sillä elinkautinen (25 vuotta, joka myös istutaan) on näissä oloissa on kova paikka.
Eräs veteraani toteaa: ”Täällä kestää vain henkisesti erittäin vahva ihminen”. Sellaisia tuntuu löytyvän, ja myös kiinnostusta syvempään asioiden pohdiskeluun. Erään vangin puheissa vilahtavat nimet Sigmund Freud, neuvostoliittolainen kasvatustieteilijä Anton Makarenko ja stoalaisen filosofian klassikot. Heiltä kuitenkaan ei liene peräisin seuraava mieleen jäävä toteamus: ”Muistan kaikki rikokseni, se on pahin rangaistukseni”.
Dokumenttia katsoessa ei voi välttyä ajatukselta siitä, että Vankila 56 on luonteva osa laajempaa kontekstia: täällä istuvat vuosisatoja pitkän väkivaltaisen historian omaavan ja sosiaalisesti jyrkkiä vastakohtaisuuksia sisältävän yhteiskunnan varjopuolen luomukset. Jotkut tekevät valituksia Euroopan ihmisoikeuskomissiolle, mutta turhaan, vakuuttaa vankilanjohtaja.
Yleismaailmallista tarinointia kuullaan vankien keskeisestä ankarasta hierarkiasta. Läheisten vierailut ovat todella rajoitettuja ja ajatukset kuntoutuksesta vieraita.
Entä mikä pelottaa 25 vuotta istunutta murhamiestä? Mikäpä muu kuin pian koittava vapaus.
Venäläisen vankilan arki. TV1 maanantaina klo 21.30
uutiskirje 
