Tällä hetkellä Suomen elinkeinoelämän parantamisessa on ainakin viisi tärkeää asiaa: Suomen teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen, viennin tehostaminen, uusien työpaikkojen saaminen, työttömien työllistäminen ja työväestön ostovoiman säilyttäminen.
Miten näihin päästään?
Ensinnäkin hyvin merkittävää on se, miten yritystä johdetaan. Nykyaikana on varsin yleistä johtaa yritystä pelottelemalla yritysten henkilökuntaa. Se ei johda hyvään tulokseen, päin vastoin. Työntekijät kokevat sen suureksi haitaksi ja työn tulokset, tavaroiden määrä ja laatu ei parane.
Tähän mennessä yksikään hallitus ei ole saanut työttömyyttä kuriin.
Hyvä johtaja tietää, että henkilökunnan kanssa keskustellen saadaan parasta tulosta aikaan. Parasta paikallista sopimista on, kun johto tietää, mitä työntekijät haluavat ja mihin he ovat valmiita joustamaan. Kun yrityksen johdon ja työntekijöiden välit ovat kunnossa, työntekijät ovat aina valmiita joustamaan, jos yrityksessä on vaikeuksia tai tuotteet pitää saada valmiiksi ja tilaajille aikataulussaan.
Erinomainen esimerkki on Rautaruukki Helge Haaviston toimiessa johtajana. Silloin johtaja tunsi koko prosessin, kaikki sen tehtaat ja osastot. Hän tunsi myös työntekijöiden sielunliikkeet ja pystyi vastaamaan niihin omalla käytöksellään.
Haavisto vieraili varsin usein osastoilla ja kuunteli työntekijöitä ja heidän luottamushenkilöitään. Heidän esittämänsä parannukset hän otti vakavasti ja usein ne myös toteutettiin. Teräksen laatu ja määrä parani.
Teollisuudessa koneet määräävät tuotannon tahdin. Erityisesti tämä koskee prosessiteollisuutta. Tavaroiden määrään voi parhaiden vaikuttaa investoimalla ja nykyaikaistamalla yritysten konekantaa.
Myös henkilökunnan koulutus on tärkeää. Jatkuva koulutus parantaa tuotteiden laatua ja näin niiden menekkiä ja kilpailukykyä.
Työttömyys on vaivannut Suomen taloutta jo 60 vuotta. Tähän mennessä yksikään hallitus ei ole saanut työttömyyttä kuriin. 1990-luvun laman aikana työttömiä oli jopa 650 000. Silloin kortistoja puhdistettiin komentamalla työttömiä muun muassa koulutukseen tai muuhun tempputyöllistämiseen.
Aikoinaan Smp:n kansanedustaja Urpo Leppänen lupasi työllistää muutamassa kuukaudessa silloiset työttömät. Onko nykyisellä työministerillä edes aikomusta saada aikaan uusia työpaikkoja?
Hallitus esittää työajan pidentämistä. Se ei tuo uusia työpaikkoja. Päin vastoin. Työllisyyden parantamiseksi olisi nyt harkittava jopa työajan lyhentämistä.
Olen ollut tähän saakka työajan lyhentämisen kannalla tuloja pienentämättä. Nyt olisi mietittävä työajan lyhentämistä niin, että ansiotaso laskee ja työttömät pääsisivät töihin. Se parantaisi kansantalouden tilaa vähentämällä työttömyyskorvauksia ja tuomalla lisää verotuloja, koska työttömien ansiotaso nousisi ja näin he myös osallistuisivat verojen maksuun.
Jos palkkoja halutaan väkisin laskea, on samalla poistettava johtavien henkilöiden bonukset sekä muut ylimääräiset edut ja eläkkeet. Se on oikeudenmukaista.
Työajan pidentäminen merkitsisi myös koko vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen muuttamista aina lasten päiväkotien työ- ja hoitoajoista lähtien. Kahdeksan tunnin työaika on varsin pitkä, jos katsomme esimerkiksi prosessiteollisuutta, missä työntekijä tekee pakkotahtista työtä koneen määräämällä vauhdilla.
uutiskirje 