Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen, kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki aikoo keskittyä akateemisiin töihin ja eurooppalaiseen ja globaaliin kansalaisliiketoimintaan ainakin seuraavan parin-kolmen vuoden ajan. Samalla hän vetäytyy aktiivisesta toiminnasta vasemmistoliitossa.
Patomäki on vaikuttanut vasemmistoliitossa kevään 2011 eduskuntavaaleista lähtien, mutta pettynyt puolueen toimintaan monta kertaa. Lopullisesti ovia hän ei sulje, vaan seuraa tilanteen kehittymistä. Parempaa puoluetta ei Suomesta tällä erää löydy, Patomäki kirjoittaa pitkässä tilityksessään.
Hallitukseen meno pilasi tunnelman
Patomäen pettymykset alkoivat heti vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen, kun hallitusneuvottelujen lopputulos oli ”surkea”. 2013 puoluekokouksen jälkeen heti ensimmäisessä puoluehallituksen kokouksessa taas tunnelma myrkyttyi siihen, että esityslistan ulkopuolelta puolueesta alettiin erottaa kansanedustaja Jyrki Yrttiahoa.
Tunnelma alkoi parantua vasta vasemmistoliiton lähdettyä hallituksesta, mutta Patomäki ei saanut mielestään tarpeeksi tukea talouspoliittiselle ohjelmatyölleen viime vuoden vaalien alla.
”Puoluejohto suhtautui työryhmän työhön ja varsinkin minun panokseeni siinä varsin varautuneesti. Iso käänne talouspolitiikassa ja laaja julkisten investointien ohjelma olisivat olleet ristiriidassa Kataisen hallituksen politiikan kanssa, jota juuri oli parhain päin puolusteltu.”
Patomäen mukaan ”puolueen viralliset muotoilut ovat koko ajan olleet paitsi varovaisia niin jopa tarkoituksellisen moniselitteisiä, mikä minun mielestäni vesittää koko idean laajasta julkisten investointien ohjelmasta”.
”Leikkaukset jäisivät voimaan”
Viime syksyn varjobudjetti kuvaa Patomäen mielestä vasemmistoliiton nykytilaa:
”Puolueen vaihtoehtobudjetissa perutaan Sipilän hallituksen leikkauksia, mutta jätetään kaikki aiemmat leikkaukset voimaan. Tämä on tyypillistä. Tavoitteet asetetaan sen mukaan, mikä on kulloinenkin poliittinen tilanne. Tulevaisuuteen katsotaan 1-4 vuoden aikahorisontilla. Demokraattisesta kokeilullisuudesta tai poliittisesta rohkeudesta ei ole tietoakaan.”
Patomäen tulkinnan mukaan ”vasemmistoliitto vastustaa oikeiston viimeisimpiä huononnusyrityksiä, puoltaa joitakin omia sosiaali- ja talouspoliittisia pikkureformeja, ja asettuu kannattamaan yleistä arvoliberalismia ja luonnonsuojelua. Tähän mennessä toteutunut uusliberalisaatio-prosessi kaikkine yksityistämisineen ja leikkauksineen, Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman muuttuminen, EU-sopimukset ja niin edelleen hyväksytään jo tapahtuneina tosiasioina. Mitään isompaa muutosvisiota ei käytännössä ole”.
”Puoluetta hallitsee status quo”
Vasemmistoliiton strategiatyötä Patomäki kuvaa tekeleeksi, jota hän ei hyväksyisi edes seminaarityönä.
Ensi kesän puoluekokous hoidetaan Patomäen arvion mukaan rutiinilla.
”Puoluetta hallitsevan sisäydinverkoston tavoitteena on asemien varmistelu ja status quo, siis vallitsevien rakenteiden, toimintatapojen ja poliittisen suuntautumisen säilyttäminen.”