Finanssikriisi on nostanut veroparatiisit kuumaksi keskustelunaiheeksi maailmanpolitiikassa. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, Saksan liittokansleri Angel Merkel ja myös Yhdysvaltojen tuleva presidentti Barack Obama ovat ilmaisseet halunsa saattaa veroparatiisitalouden kuriin.
Suomessa keskustelua herättää 28-vuotiaan akateemiseksi kansalaisaktivistiksi itsensä määrittelevän Matti Ylösen pamfletti Veroparatiisit – 20 ratkaisua varjotalouteen.
Liken into-pamflettisarjan uusimmassa teoksessa käydään läpi veroparatiisitalouksien toimintaa ja esitetään keinoja sen torjumiseksi.
Isojen yhtiöiden ja rikkaimpien yksityishenkilöiden harjoittama veronkierto ei ole julkisten talouksien kannalta vähäinen ongelma. Koska kyse on laittomasta toiminnasta, sen laajuutta ei voida tarkasti arvioida.
Tax Justice Network -järjestön varovaisen arvion mukaan veroparatiisien kätköihin on sijoitettu 11,5 biljoonaa eli 11,5 tuhatta miljardia dollaria.
Konsulttiyhtiö Merrill Lynch on arvioinut, että 30 prosenttia maailman miljonäärien omaisuudesta on sijoitettu veroparatiiseihin.
Ilmiön tutkimus Suomessa vähäistä
Suomessa varjotalouden laajuutta ei ole tutkittu senkään vertaa kuin maailmanlaajuisesti. Pamflettinsa julkistamistilaisuudessa puhuneen Ylösen mukaan ei ole kuitenkaan mitään syytä uskoa, etteikö tätä globaalia ilmiötä esiintyisi Suomessa siinä missä muuallakin. Esimerkiksi pörssin hallintarekisteri- ja etävälittäjäjärjestelmät mahdollistavat anonyymin sijoittamisen, jossa ilmoitusvelvollisuudet ovat normaalia löyhemmät. Idänkaupan kaksoislaskutus on puhuttanut julkisuudessa aivan viime päivinäkin.
– Nordea on hyvin aktiivinen markkinoimaan veroparatiisipalveluja. Sen nettisivuilla mainostetaan vakuutuspalvelua Man-saarilta, ja Luxemburgissa on ilmeisesti paljon suomalaista työvoimaa palvelemassa suomalaisasiakkaita, Ylönen mainitsee.
Kun Euroopan unionin säästödirektiivi tuli voimaan, monien veroparatiisien piti sen jälkeen raportoida myös suomalaissijoittajien sijoitukset.
– Silloin tuli ilmi, että vuonna 2006 oli 450 miljoonaa euroa suomalaisten rahoja sellaisilla pankkitileillä joita säästödirektiivi koskee.
Direktiivin piiriin eivät kuitenkaan kuulu trustit, säätiöt eivätkä sijoitusrahastot, jotka edustavat hyvin merkittävää sijoitusmassaa.
Mikäli oletetaan, että Suomessakin väestön rikkaimman prosentin omaisuudesta 30 prosenttia olisi veroparatiiseissa, päädyttäisiin hypoteettiseen 5,1 miljardin euron summaan, Ylönen laskee.
– Haastaisin poliitikkoja, mutta myös valtiovarainministeriön vero-osaston tutkimaan asiaa. Ruotsissa on tehty huomattavasti laajempaa tutkimusta. Ruotsin verohallinto julkaisee vuosittain raportteja harmaan talouden torjunnasta.
Suomessa on vuodesta 2000 lähtien ollut käynnissä Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti VIRKE, jolla pyritään helpottamaan ja tehostamaan poliisin ja yhteistyöviranomaisten jokapäiväistä talousrikostorjuntaa ja -tutkintaa. Projektissa on kymmenkunta työntekijää.
– Sen tehtävä ei ole tehdä sitä perustutkimusta, joka kuuluisi valtiovarainministeriön vastuulle, Ylönen huomauttaa.
Tytäryhtiöiden avulla verot alas
Tutkija Raymond W. Bakerin laskelmien mukaan kansainvälisen laittoman pääomapaon suuruusluokka on vuodessa 1061–1591 miljardia dollaria. Alimman arvion mukaan jaoteltuna siitä olisi kansainvälistä rikollisuutta 331 miljardia, virkamiesten ja hallitusten edustajien korruptiota 30 miljardia ja yritysten veronkiertoa 700 miljardia dollaria. Ylönen luonnehtii jakoa hätkähdyttäväksi.
– Se on muovannut kansainvälistä keskustelua siitä, mitä katsotaan korruptioksi. Yleensä esimerkiksi kehitysmaista puhuttaessa ajatellaan, että hallitsijat ja virkamiehet vievät rahoja. Nyt uusimman tutkimuksen mukaan taustalla on enemmän yritysten veronkierto.
Yksi keskeinen veronkierron mekanismi on siirtohinnoittelun väärinkäyttö. Siirtohinnat merkitsevät hintoja, joita saman yrityksen tai konsernin tytäryhtiöt maksavat toisilleen käydessään kauppaa keskenään. Hintojen pitäisi vastata maailmanmarkkinahintaa, mutta käytännössä sen määrittely on hankalaa.
– Kun tehdään pieniä vaihteluja hintoihin, todennäköisesti ei jäädä kiinni. Siirtohintojen avulla voidaan näyttää yhdessä valtiossa enemmän voittoja ja yhdessä enemmän tappioita. Jos voitot ovat alhaisen verotuksen valtiossa, sillä voidaan säästää hyvin paljon, Ylönen selittää.
Tytäryhtiöiden välille saatetaan myös keksiä keinotekoisia rojaltimaksuja. Pamfletissa kerrotaan amerikkalaisen teleoperaattorin Worldcomin järjestelystä, jossa tilintarkastusjätti KPMG:n avustuksella ”ylimmän yritysjohdon tulevaisuuden näkemyksistä” tehtiin yhtiön kirjanpitoon omaisuutta. Tätä omaisuutta ”vuokrattiin” tytäryhtiöille, joiden voitot ja verotettavat tulot näin pienenivät, enimmillään jopa 90 prosenttia. Tässä tapauksessa ahneella oli tunnettu loppu, sillä kirjanpitoskandaali paljastui ja yhtiö teki Yhdysvaltojen historian siihen asti suurimman konkurssin.
Rojalteilla ja patenteilla pelaaminen on tietotaloudessa yleistä.
– Rekisteröidään vaikka kaikki yhtiön tavaramerkit johonkin veroparatiisiin ja laskutetaan tytäryhtiöitä niiden käytöstä, Ylönen kuvailee.
Ohjelmistojätti Microsoft on Ylösen mukaan säästänyt 500 miljoonaa dollaria vuodessa irlantilaisen tytäryhtiönsä Round Island One Limitedin avulla.
– Vuonna 2004 se oli Irlannin tuottavin yritys. Siihen oli sijoitettu Microsoftin tavaramerkkien omistus. Joka kerta kun jossain maassa käytettiin vaikkapa Windowsia, irlantilaisyhtiö sai siitä rojalteja.
Hedge-rahastot veroparatiisien suojissa
Mikä yhteys veroparatiiseilla sitten on nykyiseen finanssikriisiin? Ylösen mukaan puutteellinen säätely on finanssikriisin keskeinen syy, ja veroparatiiseissa jos missä säätely on erityisen vähäistä.
Kriisin yhtenä taustatekijänä ovat hedge-rahastot, jotka voivat käyttää tavanomaisia rahastoja laajempaa valikoimaa sijoitusstrategioita ja -instrumentteja, muun muassa lyhyeksi myyntiä, velkavipua ja johdannaisia. Kolme suurinta hedge-rahastojen keskusta Yhdysvaltojen ohella ovat veroparatiiseina tunnetut Caymansaaret, Bermuda ja Bahama.
Oxfordin yliopiston tutkija Ville-Pekka Sorsa lisäsi julkistamistilaisuuden kommenttipuheenvuorossaan, että asuntolainojen riskien siirtäminen eteenpäin on toteutettu osittain veroparatiiseja hyödyntäen.
– Ison-Britannian Northen Rock -pankki on hyvä esimerkki. Se myi asuntolainoja omistamalleen säätiölle, joka oli rekisteröity Jerseyn saarelle. Säätiön virallisena tehtävänä oli tukea Down-syndroomaisia lapsia. Lapset eivät koskaan saaneet penniäkään, vaan todellisena tehtävänä oli epävarmojen erien piilottaminen pois Northern Rockin omasta kirjanpidosta.
Sorsa onkin huolissaan siitä, että veroparatiisiongelmaan ei kiinnitetä riittävästi huomiota, kun etsitään keinoja finanssikriisien ehkäisyyn tulevaisuudessa.
– On iso riski, että nyt aletaan panostaa kansalliseen säätelyyn ja tehdään todella tiukkoja sääntöjä. Se tarkoittaa hyvin helposti vain sitä, että lisätään kannustimia siirtää toimintaa entistä enemmän veroparatiiseihin.
Mepit vesittivät rahanpesun torjuntaa
Veroparatiisitalouteen puuttuminen herättää vastustusta vaikutusvaltaisissa piireissä. Kun Yhdysvalloissa syyskuun yhdennentoista tapahtumien jälkeen vuonna 2001 haluttiin tiukentaa pankkien raportointivelvollisuuksia terroristien rahavirtojen jäljittämiseksi, Yhdysvaltojen pankkiyhdistys vastusti uudistuksia voimakkaasti ja saikin osan vaatimuksistaan läpi.
Myös EU:ssa finanssisektori on vastustanut rahanpesun torjunnan tehostamista. Ylönen kertoo kirjassaan äskettäin Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajaksi valitun europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupin (kok.) toiminnasta EU:n rahanpesudirektiivin käsittelyssä. Pamfletin mukaan Kauppi ja eräät muut finanssialaan kytköksissä olleet oikeistomepit tehtailivat muutosesityksiä, joilla rahanpesudirektiiviä vesitettiin. Useat niistä olivat Euroopan pankkialan etujärjestön EBIC:n käsialaa.
Osa muutoksista meni läpi, osa ei. Hätkähdyttävimpänä Ylönen pitää Kaupin hylätyksi tullutta esitystä poistaa jäsenvaltioiden oikeus soveltaa halutessaan direktiiviä tehokkaampia toimia rahanpesun hillitsemiseksi. Näin osa jäsenmaista olisi joutunut höllentämään jo olemassa olleita säännöksiään.
Suomessa lakiehdotuksia varjotalouteen puuttumiseksi ovat vastustaneet valtiovarainministeriö, Finanssialan keskusliitto, Suomen pankkiyhdistys ja elinkeinoelämä.
– Syynä on varmaan huoli Suomen kansallisesta kilpailukyvystä, mutta on aiheellista kysyä, millä hinnalla kilpailukyky saavutetaan ja kenelle sitä saavutetaan, Ylönen sanoo.
Ylösen mukaan veroparatiisitaloutta voi vastustaa vasemmistolaisesta oikeudenmukaisuus- ja tulonjakonäkökulmasta, mutta myös porvarillisesta yrittäjyys- ja markkinatalousvinkkelistä. Veroparatiisirakenteet kun hyödyttävät lähinnä suppeaa joukkoa ylikansallisia yhtiöitä, eivät rehellisiä pienyrittäjiä.
uutiskirje 
