66-vuotias maatalouden kausityöntekijä Berta Saavedra oli leikkaamassa viiniköynnöksiä, kun torjunta-aineita ruiskuttanut traktori ajoi hänen ohitseen ja hän altistui myrkyille.
– Minua alkoi huimata ja oksensin. Kasvoni punoittivat ja kehooni nousi paukamia. Verenpaineeni nousi ja olin todella huonossa kunnossa, Saavedra kertoo.
Saavedra hakeutui lääkäriin, mutta ei saanut apua.
– Lääkäri käski minun vain pestä ihon ja hiukset huolellisesti saippualla. Se jäi siihen, enkä saanut mitään hoitoa. En voinut todistaa myrkytystä, koska maatila kielsi kaiken. En edes muista myrkyn nimeä, hän sanoo.
Saavedran oireet eivät kuitenkaan kadonneet. Kymmenen vuotta sitten Saavedra haastoi yrityksen oikeuteen ja sai pienen korvauksen. Saavedra ehti työskennellä maatalouden kausityöntekijänä 35 vuoden ajan. Nykyisin hän työskentelee vartijana, sillä herkistyttyään torjunta-aineille hän oirehtii etenkin maaseudulla.
– Esimerkiksi San Estebanissa ruiskutetaan paljon. Siellä haistan heti myrkkyjen hajun, saan päänsärkyä ja alan voida pahoin, Saavedra kertoo.
Euroopassa valmistettu ja kielletty
Vuonna 1990 Chile toi maahan 17 942 tonnia torjunta-aineita. Tehomaatalouden lisääntyessä määrä on kasvanut tasaisesti ja oli vuonna 2024 jo 53 140 tonnia. Monet aineista eivät ole välttämättömiä, vaan niiden tarkoituksena on ainoastaan lisätä tuottavuutta.
Chilessä käytetyissä torjunta-aineissa on yli 400 vaikuttavaa aineosaa, joista sata on erittäin vaarallisia. Vuonna 2024 raportoitiin 651 akuuttia torjunta-ainemyrkytystä, joissa kuoli 20 ihmistä.
Erittäin vaaralliset torjunta-aineet vahingoittavat hermostoa. Ne vaikuttavat perimään sekä lisääntymisterveyteen ja voivat aiheuttaa epämuodostumia jälkeläisissä. Lentoruiskutusten vuoksi vaikutukset ulottuvat myös suurviljelmien lähialueiden asukkaisiin.
Chilessä käytetään torjunta-aineita, jotka on kielletty Euroopan unionissa, esimerkiksi hedelmien talvilevon katkaisemiseen käytettyä Dormexia. Aine on kielletty Euroopan unionissa vakavien terveysriskien vuoksi, mutta sitä valmistetaan yhä Euroopassa ja tuodaan Chileen ja muihin maihin, joissa sääntely on löyhempää.
Vauras maatalous
Chilessä teollinen maatalous tarkoittaa laajamittaista, pääasiassa vientiin suuntautuvaa maataloustuotantoa, jolle on ominaista monokulttuurien yleistyminen. Sen kausityöntekijät ovat yleensä määräaikaisia. Valtaosa heistä on naisia, jotka palkataan ketjutettuihin lyhyisiin työsuhteisiin. Monet heistä ovat siirtolaisia, jotka ovat tulleet Chileen paremman elämän toivossa.
Chilen maataloussektori työllistää noin 600 000 ihmistä, mutta työpaikkojen määrä on laskussa.
– Maatalousbisnes tuottaa vaurautta köyhyyden kustannuksella. Puolet työntekijöistä ansaitsee alle 500 000 pesoa kuukaudessa (noin 500 euroa), millä tulee hädin tuskin toimeen. Työ on epävarmaa, ja 40,6 prosenttia työsuhteista on epävirallisia, Sosiologian tohtori María José Azócar työelämän ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden järjestö Fundación SOL:sta sanoo.
Azócarin mielestä maatalous on vaarallinen ala sekä terveysriskien että korkean kuolleisuuden vuoksi. Akuuttien myrkytystapausten todistaminen oikeudessa on erittäin vaikeaa, minkä vuoksi syylliset jäävät rankaisematta.
Samaan aikaan yritykset tekevät merkittäviä voittoja viennillä. Esimerkiksi Eurooppaankin marjoja tuova chileläinen Hortifrut teki 178 miljoonaan euron voiton vuosina 2018–2024.
Chilen vientitilastojen mukaan maan kokonaisvienti oli tammi–heinäkuussa 2025 noin 56,1 miljardia euroa, ja maatalous oli toiseksi suurin vientisektori. Maatalousviennin arvo nousi noin 13 miljardiin euroon, missä oli 8,7 prosentin kasvu edellisvuoteen verrattuna.
Seksuaalista häirintää ja ihmiskauppaa
Torjunta-ainemyrkytysten lisäksi Chilen maatalouden työntekijöiden työoloissa riittää muutakin kohennettavaa.
– Maatalousbisnes rikkoo järjestelmällisesti työntekijöiden oikeuksia ja aiheuttaa vakavaa vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle. Olemme tuoneet näitä epäkohtia esiin vuosien ajan, mutta ne vain pahenevat, alkuperäiskansojen naisten liitto Anamurin johtaja Alicia Muñoz sanoo.
Hänen mukaansa epäkohdat näkyvät muun muassa puutteellisina tai viivästyneinä palkkoina, sosiaaliturvan puutteena, ylipitkinä työpäivinä ilman korvausta, mielivaltaisina irtisanomisina sekä lomien ja kirjallisten työsopimusten epäämisenä. Naiset altistuvat lisäksi seksuaaliselle häirinnälle, ja ihmiskauppiaat huijaavat usein siirtotyöläisiä.
uutiskirje 