Perjantai on taas yksi ratkaiseva päivä kilpailukykysopimuksessa. Teknologiateollisuuden neuvotteluja jatkettiin aamulla ja Palvelualojen ammattiliiton PAMin hallitus käsittelee päivällä alkuviikolla saavutettuja neuvottelutuloksia.
Odotusarvo on, että sopimus syntyy, koska hallitus paljasti torstaina veroporkkanansa. Sopimuksen kattavuudesta riippuen verotus kevenee ensi vuonna 315–515 miljoonaa euroa ja kevennyksiä pyritään jatkamaan myös seuraavina vuosina. Keskipalkkaisen verotus kevenisi hallituksen mukaan ensi vuonna maksimivaihtoehdossa 150 euroa. Siis vuodessa, ei kuukaudessa.
Sopimuksen työllisyysvaikutuksista on esitetty vaihtelevia arvioita. Hallituksen mukaan työllisyysvaikutus on 35 000 työpaikkaa, työmarkkinajärjestöjen mielestä 45 000. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lähtee siitä, että kikyllä katetaan kolmasosa hallituksen asettamasta 110 000 uuden työpaikan tavoitteesta vaalikaudella.
”Kilpailukykyä ja tuottavuuttahan tässä haetaan”
Työllisyysasia on ministereillekin epäselvä, osoitti eduskunnan kyselytunti torstaina. Kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) kysyi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiltä (ps) konkreettista asiaa:
– Mitenkä tämä lisää työllisyyttä esimerkiksi kaupan alalla, jolla on erittäin paljon osa-aikaisia työntekijöitä ja osa tekee 37,5-tuntista työaikaa? Kun nämä 37,5:tä tuntia työtä tekevät rupeavat tekemään kolme päivää pidempää aikaa, niin kuinka se voi työllistää lisää sille kaupan alalle — tämä ei ratkea minulle kyllä mitenkään.
Ei se ratkea Lindströmillekään:
– Edustaja Myllykoski on kyllä siinä mielessä asiassa oikeassa, että hyvin vaikeahan sitä on näin suoraan sanoa, että siitä nyt sitten tulisi tätä, mitä tässä nyt tavoitellaan. Se iso kuva on kuitenkin tämä, että kilpailukykyä ja tuottavuuttahan tässä haetaan, ja kun ihmiset tekevät pidempää päivää, niin sillähän tätä asiaa pyritään hakemaan. Minä ymmärrän kyllä tämän matematiikan itse, ja minun on aika lailla vaikea sitä teille avata, koska en itsekään ole sitä sisäistänyt aina, miten tämä menee. Mutta kilpailukykyä ja tuottavuuttahan tässä haetaan, kun ihmiset tekevät pidempään töitä.
”Työn määrä ei ole vakio”
Pääministeri Juha Sipilä sanoi Myllykosken ajattelussa olevan se virhe, että työn määrä olisi vakio.
– Silloin tuo teidän ajattelunne, että mitä se silloin auttaa, kyllä pitää paikkansa, jos työaikaa lisätään ja työn määrä on vakio. Mutta tässä esimerkiksi työn hinta nyt putoaa, siis työn kilpailukyky paranee 1,5 prosenttia pelkästään tämän työajan jatkamisen kautta. Kun työn kilpailukyky paranee, niin työn määrä lisääntyy ja sitä kautta työllisyys paranee. Tämä on aivan selvä ketju, ja näin ovat työmarkkinajärjestöt myöskin itse arvioineet, että tämän paketin työllistävä vaikutus on 45 000 uutta työpaikkaa.
”Heikentää julkisen sektorin työllisyyttä”
Paavo Arhinmäki (vas.) esitti Lindströmille avattavaksi toista yhtälöä.
– Jos ajatellaan nyt sitä erittäin pienipalkkaista kaupan kassaa, joka haluaisi tehdä kokopäiväistä työtä, mutta tällä hetkellä nollatuntisopimuksella tarjotaan muutamia tunteja tai osa-aikaisena 20:tä tuntia, niin miten tämän pienipalkkaisen, joka nytkään ei palkallaan pärjää, työ ja palkka lisääntyy siitä, jos kokopäiväiset tekevät entistä pidempää päivää?
Hän kysyi myös, miten työajan pidennys synnyttää lisää työtä julkisen sektorin ammatteihin?
– Sehän tarkoittaa sitä, että työllisyys heikkenee palvelualoilla ja julkisella puolella, varsinkin kun tämä teidän niin sanottu veronalennus ei ole veronalennus vaan ainoastaan kompensaatio siitä, että ensin otetaan työntekijöiltä ja annetaan työnantajille. Ministeri Lindström, pystytkö avaamaan tämän yhtälön?
– On se yhtälö, kuten pääministeri äsken sanoi, että kun kilpailukyky paranee, me saamme tähän maahan investointeja ja me saamme tähän maahan lisää työpaikkoja sitä kautta, vastasi Lindström.