Paavo Arhinmäki: Karkotamme itse mahdollisia kannattajia

Vasemmistoliiton puoluekokous tekee lauantaina harvinaisen valinnan. Puolue saa uuden puheenjohtajan normaalissa järjestyksessä ensi kerran 18 vuoteen. Vuonna 1998 puheenjohtajaksi valittu Suvi-Anne Siimes sai tarpeekseen koko puolueesta ja erosi maaliskuussa 2006 kesken kauden. Seuraaja Martti Korhonen erosi kesäkuussa 2009 vasemmistoliiton menetettyä ainoan paikkansa europarlamentissa. Puoluevaltuusto valitsi seuraajaksi Paavo Arhinmäen, joka jättää nyt paikkansa seitsemän vuoden jälkeen niin kuin edellisessä puoluekokouksessa suunnitteli.

Missä jamassa vasemmistoliitto nyt on puheenjohtajan vaihtuessa?

Arhinmäki kertoo lukeneensa viime aikoina vasemmistoliiton perustamishistoriaa. Hänelle on tullut olo, että puolue alkaa muistuttaa sitä, millaiseksi se vuonna 1990 perustettiin.

– Vasemmistoliitto on nykyään helpommin lähestyttävä puolue. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan 29 prosenttia suomalaisista suhtautuu myönteisesti kokoomukseen ja 28 prosenttia vasemmistoliittoon. Potentiaali on aivan toisenlainen kuin aikaisemmin. Meidän toimintatapamme ovat muuttuneet koko ajan avoimemmiksi ja demokraattisemmiksi.

Muuttunut on myös se, ettei vasemmistoliitosta enää kirjoiteta auringonlaskun puolueena niin kuin vielä viime vuosikymmenellä. Nuorisokannatus ja jopa jäsenmäärä ovat nousseet.

– Koen, että olen jättämässä seuraavalle puheenjohtajalle hyvät mahdollisuudet toimia. Meillä on paljon potentiaalia ja aktiivisuutta.

Piti lähteä vaalivoittajana

Viime vuoden keväällä koetun vaalitappion Arhinmäki otti raskaasti. Hän oli jo etukäteen päättänyt tämän puheenjohtajakauden jäävän viimeiseksi – ja lähtevänsä vaalivoittajana. Voittoon uskoivat kaikki muutkin viimeiseen asti.

– Tappio, kahden paikan menetys, tuntui vielä suuremmalta, kun kaikki odottivat kahdesta kolmeen lisäpaikkaa. Siinä mielessä on kuitenkin miellyttävää jättää paikka, että vaalien jälkeen kannatus on noussut pysyvästi vähän korkeammalle tasolle.

Joulukuussa 40 vuotta täyttävän Arhinmäen kaudella vasemmistoliiton laskusuunta eduskuntavaaleissa jatkui, mutta eurovaaleissa tuli voitto, ja kannatus nousi presidentinvaaleissa.

Viime vaalien jälkeen SDP on noussut aallonpohjasta ja on mielipidemittauksissa Suomen suurin. Vihreät ovat mittauttaneet kaikkien aikojen ennätyskannatuksen.

Vasemmistoliitto on noussut vähän korkeammalle tasolle, mutta porvarihallituksen politiikkaan nähden vain vähän. Se on jäänyt SDP:n ja vihreiden väliin.

SDP:n nousua selittää Arhinmäen mielestä kaksi asiaa: hallituksen suuri epäsuosio sataa eniten suurimman oppositiopuolueen laariin ja paluumuutto perussuomalaisista.

Vihreät taas oli selkeä vaalivoittaja, mikä antoi itseluottamusta. Media alkoi heti nostaa Ville Niinistöä parhaaksi oppositiojohtajaksi ja heti alkuun pintaan myös nousi teemoja, jotka mielletään erityiseksi vihreiksi. Vihreiden ympärille syntyi hyvän kierre.

– Vihreiden teemat olivat oppositiokauden alussa hyvin vasemmistolaisia, mutta nyt he ovat alkaneet kosiskella kokoomuslaisia ja ottaa eroa vasemmistosta. He ovat onnistuneet hyvin.

– Me olemme jääneet kolmanneksi suurimpana oppositiopuolueena näiden puristuksiin. Asema on sellainen, että jäämme julkisuudessa varjoon. Esimerkiksi Helsingin Sanomien presidenttigallupiin ei edes otettu yhtään vasemmistoliiton nimeä. Toisaalta meidän ei kannata edes odottaa mitään nopeaa nousua, vaan vahvistaa kannatusta pitkäjänteisesti.

Liian perinteistä puhetta

Olosuhteet ovat siis hankalat, mutta onko vasemmistoliitto tehnyt itse virheitä vuoden kuluessa?

– Pitää ottaa tavallaan annettuna, että me emme näy valtamediassa riittävästi. Pitäisi pystyä viestimään paremmin muilla välineillä. Siinä meillä on ollut ongelmia, miten nopeita ja aktiivisia me olemme esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja tartumme asioihin. Siinä on hyviäkin onnistumisia, mutta ehkä toimimme liian hitaasti.

– Toiseksi me puhumme jollain lailla turhan perinteisellä tavalla. Emme ole pystyneet murtautumaan puheessamme uudelle alueelle. Sitä kautta meidän aloitteemme, esimerkiksi kymmenen euron minimituntipalkka, ovat jääneet varjoon.

Puheenjohtaja ei ole messias

Arhinmäki on toiminut aktiivisesti politiikassa suunnilleen puolet elämästään. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa hän sai 768 ääntä. Seuraavana vuonna osapuilleen sama äänimäärä riitti ensimmäistä kertaa valtuustopaikkaan Helsingissä.

Mitä politiikassa näin pitkänä aikana oppii, mikä seuraajankin kannattaisi ottaa huomioon?

– Tärkein viesti on se, että puheenjohtaja ei ratkaise puolueen kannatusta. Meillä on ollut aika messiaanisia odotuksia yksi kerrallaan jokaiselle puheenjohtajalle. Puheenjohtajan tehtävä on esitellä puolueen yhdessä päätettyjä kantoja ja toimia sen kasvoina. Puolueen muodostavat kaikki sen jäsenet ja kannattajat. Niin ei tule tapahtumaan, että uusi puheenjohtaja ratkaisee kaiken.

– Toinen huomio on se, että vasemmistolaisuuteen kuuluu kriittisyys. Nostamme esille epäkohtia ja teemme esityksiä, miten niitä korjataan. Kalevi Kivistö puhui vasemmistoliiton 25-vuotisjuhlassa siitä, että sama ongelma hallituksessa olemisesta on ollut 1960–2010-luvuilla. Toivon, ettei seuraavaa puheenjohtajaa jätetä yksin eikä aleta heti etsiä virheitä hänen tekemisistään. Kriittisyyttä pitää olla, mutta ei niin, että voimakkain kritiikki puoluejohtoa kohtaan tulee sen sisältä. Mieluummin tämä energia kannattaisi suunnata uusien poliittisten ehdotusten tekemiseen.

– Osoittaa huonoa itsetuntoa, jos vähätellään kaikkea, mitä on saavutettu, ja korostetaan sitä, mitä ei ole saavutettu. Sen on meidän helmasyntimme. Sen sijaan pitäisi rohkeasti kertoa, mitä me olemme tehneet ja saavuttaneet.

Arhinmäki sanoo, että puolueita äänestetään hoitamaan yhteisiä asioita.

– Jos puolueväki ei edes itse usko meidän saavuttavan parannuksia, niin miten he pystyisivät hoitamaan asioita, voi moni miettiä.

Karkotamme itse kannattajia

Puolueen puheenjohtajuus on 24/7-työtä. Arhinmäki kertoo aamulla ensimmäiseksi päivittävänsä tilanteen Twitteristä, Facebookista ja verkkolehdistä sillä mielellä, pitääkö johonkin reagoida. Kommentoimaan pitää olla aina valmis ja luomaan puolueen kantoja sellaisiin asioihin, joihin niitä ei selkeästi ole.

Politiikka keskittyy puheenjohtajiin. Arhinmäki haluaisi, että olisi useampia kasvoja ja eri alojen asiantuntijat pääsisivät esille.

– Puheenjohtajakamppailu on ollut sillä tavalla onnistunut, että se on näyttänyt, millainen puolue me olemme, Arhinmäki sanoo viitaten jäsenäänestyksen kolmeen eritaustaiseen ehdokkaaseen, jotka ovat kuitenkin aika samanmielisiä poliittisista sisällöistä.

Hänen mukaansa ay-vasemmiston ja punavihreän vasemmiston vääntöä ei ole enää. Punavihreä vasemmistoliitto on aktiivisin työntekijöitä puolustava puolue. Kilpailukykysopimuksessa se on ollut ainoa kriittinen ääni.

– Samaan aikaan osa meidän väestä toistelee, että duunarit on unohdettu. Ostetaan se, mitä Soini ja media syöttävät ja aletaan toistaa samaa. Karkotamme itse sellaisella puheella potentiaalisia kannattajia.

Työ on kovaa, ja ministerin työ ei Arhinmäen mielestä ollut enää ihmisen työtä, mutta hän sanoo, että kaikki työt on tehtävä, jotka ovat puolueelle eduksi. Siitäkin huolimatta, että kritiikkiä tulee enemmän kuin kiitosta.

Mutta on se antoisaakin.

– Opit aivan valtavasti suomalaisesta yhteiskunnasta. Jokaiset vaalit ovat edelleen oppimisprosessi. Olen paljasjalkainen Stadin kundi, mutta tunnen nykyään valtavan hyvin koko Suomen, erilaiset ihmiset ja ajattelutavat ympäri Suomea. On nostattavaa puhua kymmenelletuhannelle ihmiselle Hakaniementorilla ja puoluekokouksen edessä, Arhinmäki luettelee kohokohtia.

Niihin kuuluu myös se, että ministerinä sai asioita aikaan.

Poliittinen palo roihuaa yhä

Arhinmäki on sanonut, ettei ole lähdössä mihinkään, vaikka jättää puheenjohtajuuden. Ensi vuonna hän on taas ehdolla Helsingin valtuustoon ja 2019 eduskuntaan.

– Poliittinen paloni ei ole hävinnyt mihinkään. Suomen tilanne ja tämä hallitus jos mikä saa sydämen roihuamaan ja kamppailemaan. Carl Haglund on siirtymässä politiikasta pois kyllästyneenä. Minulla ei ole mitään sellaista, vaan pitää ajatella puolueen tulevaisuutta, hän selittää jo kolme vuotta sitten tekemäänsä päätöstä. Silloin tavoitteena oli, että puheenjohtaja vaihtuu ilman, että kukaan sanoo puolueen olevan kriisissä.

Uudessa elämänvaiheessaan Arhinmäki aikoo pitää ensimmäisen kunnon kesäloman seitsemään vuoteen. Tämä sillä varauksella, ettei tule taas jotain kriisiä, jonka takia suuren valiokunnan jäsenet kutsutaan koolle.

Poliittisessa tulevaisuudessaan hän toivoo voivansa keskittyä enemmän itselleen omimpiin asioihin ja toimintaan oman vaalipiirin kansanedustajana. Asioista Arhinmäkeä kiinnostavat esimerkiksi koulutuspolitiikka ja Helsingin kaupungin kaupunkisuunnittelu. Lähimpänä häntä on tavallisten pienituloisten ihmisten käytännön asioiden hoitaminen.

– Haluan, että politiikassa voi myös käytännössä sanoa saaneensa jotain aikaan. Ei siksi, että pääsisi sanomaan niin, vaan siitä tulee voima ja halu politiikan tekemiseen, että on pystynyt muuttamaan pieniäkin asioita ja auttamaan ihmisiä.

– Toisaalta tunnen sen verran itseäni, että eiköhän sitä heittäydy ihan samalla tavalla kuin ennenkin.