Monissa totalitaristissa valtioissa tutkijoiden sananvapautta on rajoitettu. Vallanpitäjiä arvostelevat tutkijat pyritään vaientamaan voimalla. Esimerkiksi Erdoğanin Turkissa maan johdon linjaa kyseenalaistavat tutkijat on leimattu maanpettureiksi ja terrorismin tukijoiksi. Monet ovat menettäneet työpaikkansa tai joutuneet vankilaan. Osa pelkää henkensä edestä.
Ajattelemme mielellämme, että tällaisia ilmiöitä esiintyy muualla, mutta ei meillä. Toki Suomessa asiat ovatkin maailman mittakaavassa suhteellisen hyvällä tolalla. Kuitenkin täälläkin on ollut nähtävissä huolestuttavaa kehitystä.
Suomessa on keskusteltu viime aikoina erityisesti toimittajien ja jossain määrin myös tutkijoiden saamasta vihapostista uhkana sananvapaudelle. Tällaista painostusta eivät kuitenkaan harrasta vain anonyymisti ölisevät nettirasistit tai Venäjä-trollit sosiaalisessa mediassa.
Tutkijoihin voi kohdistua painostusta myös ylhäältä päin. Poliittiset vallanpitäjät apureineen ja heitä myötäilevä valtamedia voivat pyrkiä vaientamaan epämiellyttäviä totuuksia puhuvan tutkijan painostamalla tai halventamalla tätä julkisesti. Valitettavasti tällainen näyttää olevan nyt lisääntymään päin.
Jokunen vuosi sitten paljastui, että Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT painosti tutkijoitaan vaikenemaan näkemyksistä ja tutkimustuloksista, jotka eivät johdon mielestä sopineet talon ”viralliseen” linjaan. Arkoja aiheita olivat olleet erityisesti energiapolitiikka ja muun muassa turve- ja ydinvoima sekä biopolttoaineet. ”Väärää” mieltä edustavia tutkijoita oli esimerkiksi kielletty menemästä eduskunnan valiokuntien kuultavaksi, ja VTT oli vaatinut kaikkia tutkijoiden valiokunnissa pidettäviä esityksiä ennakkotarkastettavaksi.
Muutama vuosi sitten maata kuohutti pääministeri Kataisen vertaisarviointien ohi junailema merkittävä tutkimusrahoitus ”huippufilosofi” Pekka Himaselle. Tiedeyhteisön suunnalta kyseenalaistettiin Himasen ja tämän kirjoitusten tieteelliset ansiot. Jopa pääministerin asema horjui. Alkukohun jälkeen valtamedia kuitenkin antoi Himaselle ja tämän vaikutusvaltaisille tukijoille tilaa avokätisesti ja yksipuolisesti. Nämä leimasivat prosessia arvostelleet tutkijat kateellisiksi keskinkertaisuuksiksi tai kritiikin pelkästään poliittisesti motivoituneiksi. Kriitikoilta ei enää kysytty näiden näkemystä asioista.
Palkittu poliittisen retoriikan tutkija Jouni Tilli tarkasteli viime syyskuussa pääministeri Juha Sipilän huomiota herättänyttä tv-puhetta. Jyväskylän yliopisto poisti kirjoituksen sivuiltaan. Näin yliopisto viestitti tutkijoille, ettei poliittisen eliitin minkäänlainen kriittinen tarkastelu ole suotavaa. Tillin kirjoitus ei edes arvostellut Sipilän puheen poliittisia sisältöjä vaan vain analysoi sen tyyliä.
Talouspolitiikan arviointineuvosto on yliopistojen taloustieteen laitosten ja Suomen Akatemian ehdotusten perusteella koottu asiantuntijaelin. Se arvioi Suomen talouden tilaa ja talouspolitiikkaa tieteellisesti ja riippumattomasti. Alkuvuodesta neuvosto muun ohessa arvosteli raportissaan hallituksen joitakin linjauksia. Lännen media julkaisi tämän jälkeen lukuisissa lehdissään kirjoituksen, jossa hallitusta kiivaasti puolustavat kansanedustajat Timo Kalli ja Kaj Turunen sekä professori Matti Virén leimasivat neuvoston ideologisesti vääristyneeksi ja epätieteelliseksi.
Helsingin Sanomat tarjosi viime talvena erikoisella tavalla parille hallituksen ministerille mahdollisuuden ottaa kantaa asioihin pääkirjoitussivulla omaa nimeään paljastamatta. Nämä käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja mustamaalasivat tiettyjä hallituksen esityksiä arvostelleita asiantuntijoita – nimeltä mainiten.
Viime viikolla Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n ennustepäällikkö Eero Lehto esitti, että hallituksen kilpailukykysopimus perustuu vanhentuneeseen ja liian pessimistiseen kuvaan Suomen talouden nykytilasta. Tästäkös Akavan kokoomuslainen puheenjohtaja Sture Fjäder suivaantui. Hän piti sopimattomana, että PT:n tutkija asettuu arvostelemaan omistajiensa ja rahoittajiensa linjaa työmarkkinapolitiikassa. Fjäder muistutti, että Akava on PT:n suuri rahoittaja.
Tämä on tulkittu yleisesti sopimattomaksi vaientamisyritykseksi. Olipa Lehto oikeassa tai ei, on huolestuttavaa, jos tutkijoitakin edustavan ammattiliiton johtaja asettuu hallituksen ajaman kiistanalaisen linjan puolelle tutkijoita vastaan.
Tutkijoilta vaaditaan nyt yhä painokkaammin yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Eivätkö tieteelliseen tietoon perustuvat varoitukset huonoista ratkaisuista, joilla on ei-toivottuja seurauksia, ole sitä parhaimmillaan? Mitä hyötyä on pelkistä jees-miehistä ja -naisista? Nyt kuitenkin luodaan kulttuuria, jossa kriittisiä tutkijoita kannustetaan kepillä vaikenemaan.
Jos arvostelee istuvaa hallitusta tai vallitsevaa politiikkaa, seurauksena saattaa olla erilaisia vaikeuksia tai julkinen mustamaalaaminen ja halventaminen. Tästä tulevat mieleen ihan toiset järjestelmät kuin länsimainen demokratia.
Avoin, moniääninen keskustelu on tieteen olemassaolon ehto. Yksittäinen tutkija tai tutkijaryhmä ei ole koskaan erehtymätön, mutta julkisen kriittisen keskustelun avulla virheitä voidaan korjata ja päästä lähemmäksi totuutta. Jos tämä keskustelu tukahdutetaan, tiedeyhteisö menettää sille keskeisen itsensä korjaamisen mekanismin. Se on tieteen koko luotettavuuden perusta.
Halutaanko poliittinen päätöksenteko todellakin rakentaa pelkän ideologian, mutu-tiedon ja huuhaan pohjalle?
Kirjoittaja on filosofian professori Tampereen yliopistossa.
uutiskirje 
