Pirjo Hämäläinen kirjoitti 23.6. KU:ssa kolumnissaan: ”Radat vedettiin aikoinaan viivasuorasti välittämättä siitä, kuinka etäälle taajamat niistä jäivät. Hyvinkään asema osui viiden kilometrin päähän kylästä ja Lappeenrannassa aseman sijainti herättää yhä ihmetystä. Kai sen on hyvä olla radan varressa, lappeenrantalaiset kritiikkiin väsyneinä huokaavat.”
Radat pyritään vetämään suoraan, koska se säästää rakennuskustannuksia ja nopeuttaa matkantekoa, monestakin syystä.
Radat yhdistivät kaupunkeja, ja aluksi ennen muuta sisämaan suuret järvet rannikkoon. Helsingin rautatieasema sijoitettiin paikalleen aikana, jolloin kaupungin harvalukuinen sosieteetti vielä piti toisilleen toukokuussa jäähyväisvastaanottoja lähtiessään kesäksi kauas maalle Töölönlahden rannalle.
Väliasemat sijoitettiin tarkoituksenmukaisin paikkoihin. Usein niistä kasvoi sitten radan ansiosta merkittäviä asutus- ja teollisuuskeskuksia. Esimerkkeinä olkoot vaikka Kouvola, Hyvinkää, Kerava ja Tikkurila. Kirkkonummen asema on kirkon lähellä, Siuntion asema kuuden kilometrin päässä kirkolta.
Lappeenrannan aseman sijoituksen määräsivät pinnanmuodot. Silmäilemällä maastokarttaa huomaa, että kaupunki nousee voimakkaasti. Junalle 1,5 prosentin nousu – siis 15 metriä kilometrillä – on jo varsin jyrkkä. Ratapihoilla suurin sallittu kaltevuus 0,15 prosenttia. Tämän taitaa juuri vesivaa’alla erottaa.
Ei taaskaan millään pahalla: Tämän lehden toimittajien toivoisi paremmin perehtyvän asioihin eikä vain keskittyvän omien tuntemuksiensa peilaamiseen. mikä sekään ei ole hyödytöntä.
uutiskirje 
