Pintaa syvemmältä
Voiko lakeja säätämällä muuttaa kansalaisten käsityksiä maan historiasta ja nostaa tiettyjen järjestöjen mainetta? Ukrainassa tätä on yritetty, mutta nämä ”kommunismilait” ovat herättäneet arvostelua muun muassa Krytyka-lehdessä. Siinä keskustelussa Halya Coynash totesi, että ”Ukrainan pitää haudata neuvostomenneisyyttään ja käyttää Maidanin voittonsa todellisiin uudistuksiin ja yhdentymiseen Eurooppaan. Tämän pitää tapahtua keskustellen ja kunnioittaen niitä ukrainalaisia, jotka nyt suhtautuvat Kiovan hallitukseen epäilevästi ja epäluottamuksella”. Sen sijaan nämä lait ”palaavat neuvostokäytäntöön säätämällä tiettyä ideologiaa oikeaksi.”
Coynash on pitkään toiminut Harkivin ihmisoikeusjärjestössä (KhPG) englanninkielisten uutisten toimittajana. Tämä päivittäinen uutiskatsaus (http://khpg.org/en) on suureksi avuksi, jos haluaa seurata Ukrainan ihmisoikeus-politiikkaa, laajasti tulkittuna. KhPG perustettiin 1988 Harkiviin neuvostoliittolaisen aktivistiporukan Memorialin Ukrainan toimipisteeksi ja se vaikuttaa koko maassa.
Venäjän tuomiolaitos kieltää viittaamasta Saksan ja Neuvostoliiton melkein kaksi vuotta kestäneeseen aseveljeyteen.
Heinäkuussa KhPG kertoi Kiovan kaupunkineuvoston päätöksestä kastaa Moskovsky Prospekti uudestaan Banderan valtakaduksi. Päätös oli omiaan herättämään pahaa verta monien ukrainalaisten joukossa – Stepan Bandera oli länsiukrainalaisten kansallismielisten järjestöjen ONU:n ja UPA:n henkinen johtaja. Päätös tehtiin kaiken lisäksi juuri ennen Volynian massamurhien vuosipäivää. Siihen aikaan, vuonna 1943, Ukrainan kapina-armeija UPA murhasi lähes satatuhatta puolalaista kyläläistä Luoteis-Ukrainassa.
Kiovan kaupunkineuvoston päätöstä vastaan äänesti ainoastaan yksi jäsen.
Coynash, ja ilmeisesti Harkivin ihmisoikeusryhmä laajemminkin, paheksuu siis huhtikuussa 2015 hyväksyttyjä kommunismilakeja, joilla kiellettiin myös natsismin myötäily. Itse asiassa Venäjällä hyväksyttiin jo toukokuussa 2014 natsismin myötäilyä kieltävä laki, joka ehkä toimi inspiraationa Kiovassa.
Tämän venäläisen lain perusteella permiläinen tuomioistuin tuomitsi tänä kesänä Vladimir Luzginin 200 000 ruplan sakkoihin tekstin levittämisestä somessa, jonka mukaan ”kommunistit ja Saksa yhdessä valtasivat Puolan, käynnistäen toisen maailmansodan”. Venäjän tuomiolaitos kieltää siis viittaamasta Saksan ja Neuvostoliiton melkein kaksi vuotta kestäneeseen aseveljeyteen.
Pavel Šeremetin kohtalo näyttää myös osaltaan alueen verisen historian synnyttämät vaaratekijät. 44-vuotias toimittaja Šeremet kuoli heinäkuussa Kiovan keskustassa hänen käyttämäänsä autoon asennetun pommin räjähtäessä.
Alun perin valkovenäläinen, sittemmin Moskovassa toiminut tähtireportteri oli johdonmukaisesti toiminut oman päänsä ja omatuntonsa mukaan ja tämän tuloksena hän jo melkein uransa alkuaikoina joutui Valko-Venäjän hallitsijan Aljaksandr Lukašenkan vankilaan, josta Boris Jeltsin hänet pelasti Venäjälle. Siellä hän saavutti vähitellen tunnustetun aseman tv-reportterina ja tv-dokumenttien luojana. Vladimir Putin lujitti kuitenkin samaan aikaan valtaansa tavalla, joka jätti yhä vähemmän tilaa vapaalle tiedonvälitykselle.
Šeremet ystävystyi oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin kanssa, jonka linjaukset olivat lähellä hänen omiaan. Nemtsov ammuttiin lähellä Kremliä 27.2.2015, kaksi päivää ennen suurta oppositiokokousta, jota hän oli mukana järjestämässä.
Šeremet joutui johtamaan hänen hautajaistilaisuuttaan. Myöhemmin hän sanoi, että Nemtsov oli hyvin rohkea mies, joka tiedosti vaarat. ”Hän oli valmis vankilaan, mutta ei tietenkään kuolemaan. Siihen on mahdotonta valmistautua.”
Nemtsovin murha, joka vielä on selvittämättä, etäännytti Venäjän ja Šeremetin, Venäjän kehityssuunta tuntui uhkaavalta. Hän pelkäsi sen lähteneen samalle tielle kuin Saksa 1930-luvulla, kohti fanaattisuutta ja kauhuja. Toista tietä ei olisi: ”Silloin sivistynyt maa, Wagnerin ja Goethen mahtava maa, yhtäkkiä muuttui fanaatikkojen ja fasistien maaksi. Nyt näemme saman ilmiön, hyökkäävyyden, vihan ja militarisoinnin tasolla.”
Ukrainaan hänet toi sekä politiikka, että rakkaus. Hän oli tutustunut Ukrainskaja Pravda -verkkolehden omistajaan Olena Pritulaan, joka aikoinaan oli perustanut tämän tutkivaan journalismiin erikoistuneen lehden Georgi Gongadzen kanssa. Tämä tutki liikaa, lopulta hänen päätön ruumiinsa löytyi 16 vuotta sitten metsästä. Murha ei koskaan selvinnyt, mutta sitä pidettiin maan silloisen presidentin tilaustyönä.
Nyt Pritulan uusi kumppani Šeremet on murhattu. Politiikka on nykyään vähän sivistyneempää, talous ei välttämättä ole. Tämän murhan takana on mahdollisesti joku oligarkki, jonka varpaille Šeremet oli astunut. Sillä halutaan varoittaa muita toimittajia penkomasta liikaa asioita.
Lehden avustaja Jevhenia Zakrevska korostaa, ettei pelolle saa antaa tilaa: ”Jos tässä onnistutaan, Pavel on voittanut, ei hänen murhaajansa. On hyvin vaarallista pelätä.”
uutiskirje 