Kilpailukykysopimuksen nostattama pölypilvi leijailee ehkä sankimpana ammattiliittojen vasemmistosiiven yllä, sillä monille aktiiveille sen sulattelu on ollut erityisen vaikeaa. Siksi saatoimme yhteen SAK:n hallituksen varapuheenjohtajan, järjestöjohtajan Matti Huutolan (vas.) ja JHL:n hallituksen jäsenen, HUS:n pääluottamusmiehen Kalevi Kanniston (vas.). Huutola kannatti, Kannisto vastusti neuvottelutulosta. Kansan Uutiset kysyi heiltä, miksi.
Matti Huutola sanoo, että loppusuoralla punnittavana oli se, mitä tapahtuu, jos neuvottelutulosta ei hyväksytä.
– Toinen vaihtoehto olisi ollut paljon pahempi. Tämä oli tärkein syy, miksi tähän päädyimme.
Heikennykset eivät ole vielä loppuun asti katseltu.
Sitä paitsi SAK oli hallituksen ja työnantajien kanssa samaa mieltä siitä, että Suomi on pakko viedä taloudellisen kasvun tielle.
– Ilman talouden kasvua ja teollisuuden toimivuutta edessä on katastrofi. Sopimuksen toisena lähtökohtana on siis usko siihen, että tämä lopulta johtaa talouskasvun vauhdittumiseen ja kasvuun.
Nämä kaksi tekijää puhuivat Huutolan mielestä kikyn puolesta keväällä.
– Eikä vieläkään kukaan ole kertonut, mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto, joka olisi vähemmän huono.
Missä perälauta?
Kalevi Kannistokin myöntää, että tilanne oli poikkeuksellinen niin taloudellisesti kuin senkin suhteen, että valtioneuvosto puuttui painostuksella työehtojen sisältökysymyksiin. Silti hänen johtopäätöksensä oli toisenlainen.
– Hallituksen oma vaihtoehto jäi lopulta näkemättä. Siten ei voida sanoa, olisiko se ollut toteutettavissa. Pakkolaithan valtioneuvosto oli jo vetänyt pois, hän muistuttaa.
Kannisto miettiikin, mitä SAK:n johdossa kikyn kautta puolustettiin.
– Puolustettiinko työntekijöiden työehtoja ja heidän asemaansa, vai suojeltiinko rakenteita?
Sitä paitsi nyt valitulla tiellä ei Kanniston mielestä voi tietää, missä perälauta tulee vastaan.
– Juuri se tässä kikyssä nyppii.
Se, että työmarkkinajärjestöt painostettiin tekemään tes-heikennykset oli Kannistolle keskeinen syy vastustaa omassa liitossa kikyä.
– Toisekseen se oli äärimmäisen epäsolidaarinen ratkaisu, jonka kovimmat iskut kohdistuivat lomarahaleikkauksen muodossa julkisen sektorin naisvaltaisiin ryhmiin. Mutta ei meillä ymmärretty myöskään sitä, miten työaikaa pidentämällä lisättäisiin työpaikkoja.
Kentän ääni
Ay-johtajat puolustivat sopimusta, kentällä sitä vastustettiin varsin laajasti. Kuka oli oikeassa, siitä väitellään varmaan pitkään.
– Emme voi muuta kuin luottaa siihen, että liittopuheenjohtajat puhuvat kentän enemmistön äänellä, Huutola sanoo.
Toinen vaihtoehto olisi ollut paljon pahempi.
Hän kertoo, että SAK:ssa tehtiin omiakin luottamushenkilöihin kohdistuneita kyselyitä.
– Niissä valtaosa oli sillä kannalla, että neuvottelutulos on parempi kuin se, että lähdemme kokeilemaan toista tietä, Huutola sanoo.
Kanniston mukaan taas prosessi osoitti, että liittojohtajat eivät tunne oman kentän ajatuksia.
– Yksi esimerkki tästä oli PAM, jossa puheenjohtaja luuli asiaa läpihuutojutuksi, mutta toisin kävi.
Oman liittonsa päätöksenteosta hän toteaa, että vasemmistoliiton ryhmässä päätöksentekijöitä ei johdateltu.
– Toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen (vas.) kertoi omat näkemyksensä, mutta ei painostaen. Ehkä siksi kentän ääni pääsi vasemmistoryhmässä näkyviin paremmin.
Mutta kiitostakin SAK saa Kannistolta.
– SAK toimi siinä mielessä ryhdikkäästi, että se antoi jäsenliittojensa ottaa kantaa, ennen kuin neuvotteluihin lähdettiin. Muut keskusliitothan kuittasivat tämän ilman jäsenliittokäsittelyä.
Historian valossa hyvä
Monien mielestä hallituksen peli olisi pitänyt katsoa loppuun, eli olisi pitänyt antaa hallituksen itse tehdä haluamansa leikkaukset.
– Mutta hallituksella on kansalaisten valtakirja. Olimme vakuuttuneita, että hallituksella oli ”kikka kakkonen”, joka olisi ollut paljon armottomampi. Hallitus olisi voinut kohdistaa leikkauksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliturvaan, Huutola sanoo.
Toisen tien valinta olisi Huutolan mukaan edellyttänyt sellaista liikehdintää, joka olisi kaatanut maan hallituksen.
– Mikään stop-mielenosoitus ei olisi riittänyt, vaan se, että maa olisi ajautunut todelliseen kriisiin, että olisi tullut uudet eduskuntavaalit. Sellaista kriisilähtökohtaa ei mielestäni ollut, Huutola sanoo ja jatkaa, että aika harva arvioi niin, että liitot pystyisivät liittokierroksen kautta saamaan aikaan paremman vaihtoehdon.
Kiky-sopimus turvasi Huutolan mukaan palkansaajat hallituskauden ajaksi ainakin suurimmilta uhilta.
– Olen varma että historian valossa kiky-sopimus tullaan näkemään hyvänä sopimuksena, joka esti romahdukset työntekijöiden asemassa.
Kannisto sanoo, että totta kai hallituksella olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, vaikka he olivatkin ilmoittaneet että pakkolait sinänsä eivät olleet toteutettavissa.
– Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut sosiaaliturvan leikkaukset, mutta se olisi ollut hallitukselle äärimmäisen vaikeaa, kun hallituspuolueet, erityisesti perussuomalaiset, joutuvat miettimään myös hupenevaa kannatustaan.
Olennaista Kanniston mielestä on, että ei tiedetä, mitä ne valtioneuvoston toimenpiteet olisivat olleet.
– Kiusallista kikyssä on se, että heikennyksiä ja niiden suuntaamista julkiselle sektorille ei tehnyt valtioneuvosto vaan työmarkkinajärjestöt, hän jatkaa.
Epäoikeudenmukainen sopimus
Huutola muistuttaa, että kyse on siitä, tehdäänkö Suomessa vielä sopimuksia, jotka sitovat sekä työntekijöitä että työnantajia.
Kannisto sanoo, että ratkaisu on äärimmäisen epäsolidaarinen.
– Jää nähtäväksi, miten kentällä reagoidaan. Lomarahojen leikkaus konkretisoituu ensimmäisen kerran ensi kesänä. Kielteistä palautetta on tullut paljon, hän kertoo.
Huutola myöntää ratkaisun epäoikeudenmukaisuuden.
– Mutta kiky-sopimus ei jää viimeiseksi työmarkkinasopimukseksi, vaan uskon siihen, että tulevaisuudessa, palkansaajamyönteisemmän hallituksen kanssa kyetään korjaamaan epäoikeudenmukaisuuksia, Huutola sanoo.
Julkisen sektorin arvostus
Leikkaukset on kohdistettu tiettyihin henkilöstöryhmiin, lähinnä julkisen sektorin naisvaltaisille matalapalkka-aloille. Naisten ja miesten palkkaero kasvaa.
– Meillä halutaan jatkossa seurata Ruotsia palkanmäärittelyssä. Tässä onkin pakko muistuttaa, että tänä vuonna Ruotsissa tehtiin keskimäärin kahden prosentin palkankorotukset. Ruotsin palkansaajakeskusjärjestö LO teki solidaarisen ratkaisun, jolla lähihoitajille ja muille kunta-alan pienipalkkaisille kohdennettiin yli neljä prosenttia. Meillä tehdään nyt täysin päinvastoin, Kannisto harmittelee.
Palkkatasa-arvo on SAK:n yksi keskeinen tavoite. Se ei kikyssä toteutunut.
– Mutta julkisen sektorin muita pidemmät lomat olisi voitu leikata myös eduskunnan enemmistön turvin. Ja hallitus oli ilmoittanut, että näin tulee tapahtumaan. Vai mitä arvelet, Kalevi?
– Arvelen päinvastoin. Vuosilomiin kajoaminen ei enää ollut hallituksen käsissä. Se oli alkuperäisessä pakissa, mutta se ei olisi ollut poliittisesti eikä ehkä juridisestikaan mahdollista. Koenkin tämän arvovalintana. Julkista sektoria ei haluta arvostaa. Se nähdään kustannusrasitteena, vaikka toimelias yksityinen sektori ja vientiteollisuus tarvitsevat rinnalleen toimivan päivähoidon, toimivan koulutuksen, terveydenhuollon ja muut julkiset palvelut, Kannisto sanoo
Yhteinen tahtotila jatkossakin
Palkkaneuvotteluihin haetaan jatkossa mallia Ruotsista. Kalevi Kannisto sanoo, että olkoonpa miten vientivetoinen malli tahansa, niin mukana pitää olla elementtejä, joilla varmistetaan naisten palkkatasa-arvo ja myös mahdollisten palkkaliukumien tasaaminen.
Matti Huutola on tästä samaa mieltä. Hän kertoo, että liittoperheessä keskustellaan parhaillaan siitä, minkälainen prosessi tulevaisuudessa edeltää teollisuusneuvotteluja. Tällä hän tarkoittaa palkankorotusvaran lähtökohtien selvittelyä. Matalapalkka-alojen pitää olla mukana.
– Neuvotteluja jatkossa vetävät teollisuusliitot eivät tunne julkisen sektorin palkka ja tessin sisältöä. Pitää löytää yhteinen tahtotila, Huutola sanoo.
Paikallinen sopiminen lisääntyy jatkossa. Huutola iloitsee siitä, että hallituksen yritys murtaa työn tekemisen vähimmäisehdot pystyttiin estämään. Paikallisesti ei siis voi sopia mitä vain.
Kannistokin on tyytyväinen siihen, että asiassa edetään sopimusteitse ja yleissitovuutta murentamatta.
– Mutta samalla pitää varmistaa toimintaedellytykset paikallisella tasolla.
Julkisella sektorilla palvelutoiminta pirstoutuu soten myötä. Kun isot kunnalliset työnantajakokonaisuudet pirstoutuvat pienemmiksi toimijoiksi, nykyiset luottamusmiesjärjestelmät eivät enää toimi. Tämä on Kanniston mukaan iso haaste julkisen sektorin edunvalvonnassa.
Huutolan mukaan tilanne voi olla vielä huonompi pienissä yksityisen puolen yrityksissä. Silti paikallisessa sopimisessa on hänen mukaansa nähtävä myös hyviä puolia.
– Se voi vaikuttaa esimerkiksi työhyvinvointiin.
Työttömyysturvaneuvottelut
Työttömyysturvan tulevaisuudesta parhaillaan käytävät kolmikantaneuvottelut on jo nimetty kiky kakkoseksi, mutta Huutola korostaa, että kyse on normaaleista neuvotteluista.
– Ay-liike neuvottelee, jos neuvottelupyyntö tulee.
Huutolan mukaan on hyvä selvittää, päästäänkö ratkaisuun, jolla uusia työpaikkoja löytyisi järjestelmän sisällä.
– Mutta työttömyysturvan leikkauksiin SAK ei lähde. Ja SAK ajaa sinne omia tavoitteitaan, kuten vanhempainvapaajärjestelmää.
Kannisto ei ole yhtä innostunut parhaillaan käytävistä neuvotteluista.
– On hirveän kiusallista, kun tuodaan reunaehdot ja sanotaan, että tässä pojat pakerratte, Kannisto kuvaa.
Matti Huutola nyökyttelee.
– Hallituksen asenne työmarkkinoita kohtaan on uusliberalistinen, oikeistolainen. Mutta haluan nähdä, löytyykö neuvotteluissa jotain sellaista, joka voi parantaa työllisyyttä, Huutola sanoo.
uutiskirje 
