Rahoitus kuntoon, mitaleita kaulaan

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Suomi sai Rion kesäolympialaisissa yhden mitalin. Jos haluamme lisää, ensimmäisenä pitää viedä loppuun liikunnan ja urheilun rahoitusuudistus.

– Ehdimme muuttaa rahoitusta monesta kohtaa, vaan ei järjestöjen osalta, sanoo kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas.) liikunnasta vastaavana erityisavustajana vuosina 2011–2014 toiminut Jussi Saramo.

Arhinmäen ja Saramon miettimän rahoitusuudistuksen loppuun vieminen olisi iso muutos, jonka avulla nuoret saataisiin liikkumaan nykyistä enemmän.

– Minulle on sama, missä lajissa pärjätään tai miltä mitalitaulukko näyttää. Jos saadaan nuoret liikkumaan, mitaleitakin varmaan tulee, Saramo sanoo.

Hän toteaa, että liikunnan ja urheilun rahoituksen pohjakriteeriksi pitää ottaa harrastajamäärä. Valtion ei pidä valita mahdollisia menestyslajeja.

– Se on hyvää toimintaa, kun nuoret tulevat sinne.

Saramon mukaan valtio loisi huippu-urheiluun ja harrastajaurheiluun selkeät kriteerit ja mittarit.

– Lajiliittojen ja seurojen saama raha riippuisi siitä, miten hyvin ne hoitaisivat oman toimintansa, oli kyse harraste- tai huippu-urheilusta.

Nyt kriteerejä rahan saamiseksi urheilussa ja liikunnassa on kymmeniä. Vain valmisteleva virkamies tietää, mihin rahanjako perustuu.

Saramo ja Arhinmäki kehittelivät uudistusta asiassa. Se jäi tekemättä, kun vasemmistoliitto poistui Jyrki Kataisen (kok.) hallituksesta vuonna 2014.

Ulosheittäminen karkottaa nuoret

Saramo toteaa, että lisäksi pitää estää nuoren urheiluharrastuksen liian aikainen lopettaminen.

Ilmiö tunnetaan nimellä drop-out eli poisputoaminen. Jussi Saramo kutsuu ilmiötä throw-outiksi eli ulosheittämiseksi.

– Erotetaan jyviä akanoista 11–12-vuotiaissa, kun pitää voittaa 12-vuotiaiden suomenmestaruus. Ei välttämättä kehitetä taitoja, että urheilijat olisivat parhaita yli 20-vuotiaina. Joko nuori putoaa kokonaan toiminnasta pois tai tehdään tasojoukkueita, ja seura laittaa resurssit parempiin joukkueisiin.

Saramon mielestä tasoryhmät eivät sinällään ole väärin.

Se on hyvää toimintaa, kun nuoret tulevat sinne.

– Moni kaipaa seuroissa vähemmän tavoitteellista toimintaa.

Saramo on valmentanut salibandyjoukkueita toistakymmentä vuotta.

Kukaan ei liiku tarpeeksi paljon

Osa nuorista lopettaa urheilulajin harrastuksen kustannusten vuoksi. Vuosituhannen vaihteessa joka kymmenes piti liikuntaharrastustaan liian kalliina, nykyään joka kolmas.

Saramon mielestä korotettu toimeentulotuki tai liikuntaseteli voi toimia kaikkien pienituloisimpien kohdalla. Tämä ei voi olla yleinen ratkaisu, koska ongelma on laaja.

Saramon mukaan kustannusten alentaminen onnistuu muuttamalla muun muassa liittojen ja seurojen saamien tukien rakennetta.

– Valtion jakamien seuratukien osalta muutos toteutettiin Arhinmäen aikana.

Jopa jääkiekko on joissakin kunnissa harrastajalle edullista kunnan toimien tai seurojen talkootyön ansiosta.

Lisäksi kaikkien nuorten pitäisi liikkua nykyistä enemmän. Urheiluseuroissakaan harrastavat lapset eivät liiku tarpeeksi harrastuksen ulkopuolella.

– Terveyden kannalta ei liikuta tarpeeksi. Nuori viedään autolla harrastukseen ja kouluun. Muun ajan nuori makaa tai istuu.

Jäljessä muita Pohjoismaita

Ruotsi, Tanska ja Norja ovat Suomea edellä huippu-urheilussa. Nuorten seuroista ulosheittämisen lisäksi siihen on Saramon mielestä kolme syytä.

Ensimmäinen on sponsorirahan vähyys verrattuna Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan.

Toinen syy on koululiikunta. Sitä on Tanskassa ja Norjassa Suomea enemmän. Ruotsissa koululiikuntaa tosin on vähemmän kuin Suomessa.

Saramon mielestä kolmas syy näyttää olevan suomalainen valmennuskulttuuri. Saramon mielestä on silti vaikea sanoa, mikä valmennuksessa on pielessä.

Golfliitto käytti rahansa ökypalkkoihin

Olympialaisten heikko menestys ei johtunut valtion jakaman rahan puutteesta. Saramo toteaa, että huippu-urheilun saama rahamäärä on kasvanut huomattavasti tällä vuosituhannella.

Liikuntabudjetti koostuu kokonaan veikkausvoittovaroista. Veikkaus on tehnyt hyvää tulosta.

Huippu-urheilu saa Suomessa suoraa tukea enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Sen sijaan harrasteurheilun rahoja on leikattu hyvinäkin vuosina, kun kunnat ovat nostaneet liikuntapaikkojen käytöstä perittäviä maksuja.

Arhinmäen ministerikaudella Saramo huomasi, että lajiliitoilta meni paljon rahaa hallintoon.

– Pesäpalloliitossa tai golf-liiton tiedottajana saattoi tienata ministeriä enemmän.

Kun järjestöille säädettiin enimmäistaso veikkausvoittovaroista maksettaville palkoille, vastustusta tuli järjestöistä, virkakoneistosta ja poliitikoilta.

Yleisurheilu ja hiihto olivat saaneet monin verroin enemmän rahaa harrastajaa kohti kuin jalkapallo, salibandy ja uinti.

Arhinmäki muutti käytäntöjä. Hän jakoi lisää rahaa lajeille, joiden toiminnassa on paljon nuoria.

Arhinmäki siirsi rahaa hallinnosta kentälle kolminkertaistamalla liikkuvan koulun ja suoran seuratuen rahoitukset. Seuratuen rakennetta muutettiin niin, että rahaa sai vain kaikkien mahdollisten harrastajien ulottuvilla olevaan toimintaan.