Suomessa oleskelevien paperittomien ulkomaalaisten määrän uskotaan kasvavan lähikuukausina, koska kielteisestä turvapaikkapäätöksestä valittaneet turvapaikanhakijat saavat valitukseensa ratkaisun hallinto-oikeudesta. Talven lähestyessä ajankohtaistuu heidän selviämisensä Suomen pakkasissa.
Viime talven kovilla pakkasilla ainakin neljätoista ihmistä jäi ilman lämmintä yösijaa Helsingissä. Kaupungin sosiaalipäivystys ja asunnottomien palvelukeskus eivät tarjonneet hätämajoitusta, sillä asunnottomat eivät olleet helsinkiläisiä.
Kaksitoista järjestöä yhtyi helmikuussa kannanottoon, jonka mukaan oikeus hätämajoitukseen kuuluu jokaiselle. Myös perustuslain mukaan ”jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”.
Tästä huolimatta sisäministeriö on ryhtynyt kampanjoimaan paperittomien hätämajoituksen tarjoamista vastaan.
Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg sanoi sunnuntaina Väli-Suomen Median Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa hätämajoituksen tarjoamisen antavan vääränlaisen viestin. Sisäministeri Paula Risikko on MTV:n uutisten mukaankutsunut Suomen piispat keskustelemaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden suojelusta. Kirkko on ollut keskeisesti mukana auttamassa ja tukemassa turvapaikanhakijoita.
”Velvoite on yksiselitteinen”
Julkisoikeuden apulaisprofessori Tampereen yliopistosta Pauli Rautiainen pitää keskustelua kummallisena kansallisen perusoikeusjärjestelmän ja Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta.
”Paperittoman asunnottoman henkilön noukkiminen ulkoa paleltumasta vähintään paleltumiskuoleman estävään hätämajoitukseen on julkisen vallan yksiselitteinen perus- ja ihmisoikeusvelvoite, jonka toteuttamisesta julkinen valta ei voi missään tilanteessa luopua”, Rautiainen kirjoittaa Perustuslakiblogissa.
Rautiaisen mukaan muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut yksiselitteisesti perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten edellyttävän, että jokaiselle järjestetään välttämätön toimeentulo ja huolenpito riippumatta maassaolostatuksesta tai oleskelun kestosta.
Yhtä selvää Rautiaisen mukaan on se, ”ettei julkisella vallalla ole oikeutta puuttua kirkon, sosiaalialan järjestöjen tai yksityishenkilöiden toimintaan, jolla nämä esimerkiksi hätämajoitusta ja ruoka-apua tarjoamalla järjestävät perustavat puitteet paperittomien henkilöiden inhimilliselle elämälle siinä tilanteessa, kun julkinen valta laiminlyö omat velvoitteensa”.
”Rasismin ikävin muoto on rakenteellinen rasismi ja paperittomien asunnottomien heitteillejättö talvipakkasilla on sitä raadollisimmassa muodossa”, Pauli Rautiainen kirjoittaa.