Sirpa Puhakan pääkirjoituksen (KU 16.9.) lisäksi muutama muu kirjoittaja on syyttänyt merkittäviä suomalaisia ulkopoliittisia asiantuntijoita ja kokeneita politiikkoja Venäjä-tutkimuksen politisoimisesta, ja myös suomettumisesta. Onko politisoiva suomettuminen todellakin palannut Suomeen ja jos on, niin ketkä siihen syyllistyvät?
On hyvä pitää mielessä, kuinka vuoteen 1991 asti oli olemassa kahdenlaista suomettumista, hyvää ja huonoa. Oli niitä, jotka pyrkivät edistämään Suomen liikkumavaraa suhteessa Neuvostoliiton harjoittamaan painostavaan uhkailuun. Esimerkiksi presidentit Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto onnistuivat puolustamaan Suomen intressejä erittäin vaikeassa tilanteessa.
Sitten oli myös niitä, jotka yltiöpäisessä suomettumisessaan hankaloittivat maamme etuja. Ehkä he olettivat noudattavansa ajan henkeä ja toimivansa hyväksyttävällä tavalla, vaikka osa heistä oli käytännössä lähellä maanpetoksellista toimintaa kuiskiessaan ”kotiryssälleen” luottamuksellisia tietoja.
Voiko nykyään olla uussuomettumista aivan toiseen suuntaan?
Yhdysvallat on ollut yli kaksikymmentä vuotta ainoa supervalta, ja se pyrkii edistämään omia etujaan globaalisti. Presidentti Sauli Niinistö näyttää pyrkivän tasapainoilemaan hieman samankaltaisesti kuin aikaisemmat ”suomettumis-presidentit”: hän ilmeisesti pyrkii pitämään supervaltaan ja sen sotilasliittoon hyvät välit luopumatta kuitenkaan Suomen keskeisistä eduista.
Niin kuin Paasikiven ja Kekkosen politiikkaa liioittelevasti suomettava kumarsi aivan liian pitkälle itään, saattaa maamme tasapainoilua sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kohtuullisen Nato-yhteistyön välillä joku liian intomielisesti tulkitseva langeta aivan liian läntisten etujen ajaksi. Hänestä tulee ”US-kuiskaaja” eli uussuomettunut.
Liian intomielisesti suomettunut ei ymmärtänyt ennen (eikä ilmeisesti nytkään) maamme talousetuja eikä todellista turvallisuutta. Sellaista henkilöä suurvallan edustajien ei liene vaikeaa saada tekemään erilaisia järjettömyyksiä. Vai miksi UPIn Venäjä-raportti käytännössä suosittelee Suomelle haitallisia taloustoimia muun muassa energian suhteen? Kun Sirkka-Liisa Anttila (30.8.) ja Antti Rinne (8.9.) erittäin ankarasti kritisoivat raportin Suomelle haitallisia taloussuosituksia, niin he puuttuivat juuri liioittelevaan nyky-suomettumiseen.
Kun myös muun muassa Erkki Tuomioja ja Heikki Patomäki pitivät UPIn raporttia ala-arvoisena ja liki kaikissa kohdissaan tottelevaisesti Yhdysvaltojen näkökannalle asettuvana, niin kyseessä lienee pahanlaatuinen uussuomettuminen. Sitä puolustavia voi hyvin kuvata sanalla US-suomettunut.
Mikael Kallavuo
Helsinki
uutiskirje 
