Jakamistalous tarkoittaa mikroresurssien tehokkaampaa hyödyntämistä vaihdon ja yhteiskäytön avulla. Jakamisen kohteena voi olla tavaran omistusoikeus (myynti- ja vaihtotorit), rajoitettu käyttöoikeus (Spotify, sohvasurffaus) tai kyse voi olla palvelujen myynti, vuokraus, vaihto tai lahjoitus (TaskRabbit, Aikapankki). Jakamistalouden kohteena voi olla myös pääoma (vertaislaina- ja joukkorahoitusinstrumentit).
Jakamistalous ei sinällään ole uusi ilmiö. Vanhan jakamistalouden tuttuja instituutioita ovat muun muassa osuuskunnat, kirjastot ja taloyhtiöiden pesutuvat. Uutta jakamistaloudessa on kuitenkin sen digitalisoituminen. Globaalit alustat mahdollistavat trokauksen myös perinteisten tuttavaverkostojen ja fyysisten markkinapaikkojen ulkopuolella. Ne luovat yhteyksiä myös tuntemattomien ja maantieteellisesti kaukana toisistaan olevien ihmisten välille.
Avoin lähdekoodi ja Wikipedia ovat uuden jakamistalouden pioneereja, samoin erilaiset kierrätykseen keskittyvät sivustot. Samalla siinä on kyse myös liiketoimintamallien muutoksesta. Tuotanto on jakamistaloudessa tyypillisesti hajautettu, ei yhden yrityksen omistuksessa. Pienet ketterät yritykset ja tavalliset ihmiset hyödyntävät joukkorahoitusta, avointa dataa ja sosiaalisen median mainoslogiikoita.
Jakamistalouden pääomasijoitukset ovat tuplaantuneet kolmena peräkkäisenä vuotena.
Jakamistalous kasvaa. Sen globaaleiksi rahavirroiksi arvioidaan noin viisi miljardia euroa. Vaikka luku ei vielä ole suuren suuri, on laajentumisen vauhti kova. Jakamistalouden pääomasijoitukset ovat tuplaantuneet kolmena peräkkäisenä vuotena. Helsingissäkin airbnb-majoittajien määrä kasvoi viime vuonna 71 prosenttia.
Muutos on jo läikehtinyt nettialustoilta muualle yhteiskuntaan. Vappuna Berliini tiukensi huomattavasti Airbnb-vuokrauksen ehtoja, koska toiminnan koettiin vievän asuntoja vakituisilta vuokramarkkinoilta. Vain muutamaa kuukautta aiemmin Über lopetti POP –palvelunsa Ranskassa rajujen mellakoiden seurauksena. Suomessa ilmiöön vasta varovaisesti herätään.
Miten käy työn?
Jakamistalous on siis yhdistelmä vanhoja yhteisöllisiä toimintatapoja sekä nykyteknologian mahdollistamia moderneja yhteydenpidon muotoja. Digitalisaation ohella jakamistalouden uuden nousun moottorina voidaan länsimaissa nähdä vanhojen turvaverkkojen rapautuminen: kun luottamus sosiaaliturvaan ja työpaikan pysyvyyteen heikkenee, ihmiset pyrkivät varmistamaan toimeentulonsa muilla tavoin. Asunnon tai erityistaitojen kaltaisia resursseja käytetään virallisen työelämän toimeentulovaihtelun tasaamiseksi tai tulonsiirtojen täydennykseksi.
Yhä useampi suomalainen elää maailmassa, jossa ansiotulot saattavat vaihdella merkittävästi kuukaudesta toiseen. Sosiaaliturva paikkaa osittain ansiokuoppia, mutta raskaan ja ennakoimattoman byrokratian takia ei sen varaan voi laskea. Jakamistalous kasvaa tästä epävarmuudesta. Se tarjoaa mahdollisuuksia lähiyhteisöissä resurssien (esimerkiksi auton tai työkalujen) yhteiskäyttöön ja vaihdantaan, jolloin arki on helpompi pitää vakaana myös silloin, kun euroja on käytössä vähän. Se myös tarjoaa satunnaisia, matalan kynnyksen ansaintamahdollisuuksia.
Toisaalta on selvää, että jakamistalous myös haastaa perinteisiä työmarkkinoita. Siten ihmisten toimeentulon epävarmuudesta potkua saava jakamistalous osaltaan vauhdittaa kehitystä, jossa vakaat, viralliset kokopäivätyöt korvautuvat epävarmemmilla satunnaistöillä. Erityisesti liikenteessä ja majoituksessa on jo nyt kuultu puheenvuoroja epäreilusta kilpailusta, kun suuret alustat voivat hajautetun rakenteensa vuoksi pelata säännöillä, jotka on tarkoitettu harrastajamaiseen mikrotoimintaan.
Olisikin tärkeää pohtia, miten erilaiset virallisille työmarkkinoille tuodut suojelu- ja kohtuuselementit saadaan siirrettyä myös jakamistalouden piiriin. Mikäli tässä ei onnistuta, johtaa jakamistalouden kasvu väistämättä työn yleisten ehtojen heikentymiseen. On selvää, että se tulee esimerkiksi kasvattamaan itsensä työllistäjien joukkoa, joka nykylainsäädännössä putoaa hankalasti yrittäjän ja palkansaajan väliin.
Miten käy pääoman?
Teknologisen kehityksen ja toimeentulon yleisen epävarmistumisen ohella kolmas jakamistalouden taustatekijä on liukuminen pysyvän omistajuuden ihanteesta käyttöoikeuden arvostamiseen. Kyse on ekologisesta valinnasta, mutta myös yhteiskäytön ja -omistamisen helpottumisesta.
Tällä hetkellä monet ennusteet arvioivat, että varsinkin kaupungeissa käyttöoikeuden ostaminen kasvaa omistusoikeutta nopeammin. Tavaroiden omistamisella ei ole enää sellaista statusarvoa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten ja teknologian nopean vanhenemisen vuoksi ei sitä aina ole järkevää ostaa omaksi. vaihtoehtoisesti ostajan on mietittävä sijoituksensa kuolettamiseksi tehokkaampia käyttötapoja tai jakaa ostohinta useamman käyttäjän kesken.
Samaan aikaan kulutuskulttuurin muutoksen kanssa voi meitä odottaa suurempi omistamisen mullistus pääoman kasautumisprosessissa. Teollistuneessa yhteiskunnassa keskeinen lisäarvon tuotannon paikka oli tehdas. Sen suuriin koneisiin saattoivat investoida vain rikkaat, ja niinpä pääomat keskittyivät verraten pienelle osalle väestöä.
Tulevaisuuden tutkijoiden mukaan viimeistään 3D-tulostus tulee haastamaan tämän mekanismin, sillä se mahdollistaa tavarantuotannon hajoamisen pieniin paikallisiin yksiköihin, eräänlaisen paluun kyläpajatuotantoon. Periaatteessa samanlainen kehitys on mahdollinen esimerkiksi energiatuotannossa aurinkopaneelien ja muiden uusiutuvien minivoimaloiden myötä.
Voi toki käydä toisinkin. Historiasta tiedämme, että pääomalla on taipumus säilyttää kasautumistendenssinsä myös muuttuvissa olosuhteissa. Toisaalta jakamistalouden ensimmäiselle vaiheelle on ollut tyypillistä monopolisoituminen, kun resurssit kulkevat muutaman suosituimman alustan kautta. Mikäli näin käy jatkossakin, on kyseessä vain uudenlainen pääoman kasautumisen muoto.
Silti ei ole liioiteltua sanoa, että ainakin nyt on avautumassa potentiaali päinvastaiselle, pääomien hajautumiskehitykselle. Jakamistalouden logiikkaan kuuluu, että arvon lisäykseen tarvittava pääoma on hajautettu, eikä palveluja välittävillä alustoilla yleensä ole niihin sen suurempaa omistusoikeutta kuin torivalvojalla torikauppiaiden tuotteisiin. Tällainen liiketoimintamalli haastaa perinteiset palveluelinkeinot, joissa yrityksiä hidastavat kiinteistöjen, ajoneuvojen ja muun kiinteän omaisuuden kustannukset.
Mitä tehdä?
Jakamistalous ei ole hyvä tai paha. Se on vasta muotoutumassa oleva rakenne, joka toistaiseksi kantaa aineksia kumpaankin. Viisaalla politiikalla me voisimme torjua sen uhat ja lunastaa lupaukset.
Tällä hetkellä jakamistalouden kansallinen säätelypohja on kuitenkin käytännössä olematon. Verotukseen, vakuutuksiin, yksilösuojaan ja moneen muuhun seikkaan liittyvät pelisäännöt puuttuvat, ja niitä odotellessa ovat alustat alkaneet luoda omaa, kansalliset rajat ylittävää järjestystään. Ne muodostavat omia yhteisöjä, joilla on säännöt, hierarkiat ja sanktiot.
Monopolisoitumisen seurauksena jotkut näistä alustoista ovat kasvamassa suuryritysten raskaaseen sarjaan. Kehitystä voisi kääntää esimerkiksi lainsäädännöllä, joka suojaisi alustaa käyttävien ihmisten oikeutta valokuvien ja mainearvioiden kaltaiseen, itse tuottamaansa tietoon. Tämä helpottaisi välitysalustojen kilpailuttamista samalla tavoin kuin oikeus puhelinnumeron säilyttämiseen käynnisti operaattorien kilpailun.
uutiskirje 
