Vanhustenhoidon riittämätön henkilöstömäärä ei ole vain ympärivuorokautisen hoidon ongelma. Myös kotihoito on suurissa vaikeuksissa ja repeää pian liitoksistaan.
Kotihoidon osuutta on lisätty voimakkaasti viime vuosina, mutta sinne ei ole suunnattu riittävästi resursseja. Hoitajia on aivan liian vähän. Moni hoitaja kokee kotihoidon mielekkäänä työpaikkana, jos työn tekemisen edellytykset hoidetaan kuntoon.
Kotihoidossa välimatkat voivat olla pitkät ja siirtymiset ottavat oman aikansa työpäivästä. Kunnat hankkivat hienoja toiminnanohjausjärjestelmiä, mutta niitä ei aina osata tai haluta käyttää oikein. Erityisesti asiakaskäyntien optimointi on osoittautunut vaikeaksi asiaksi. Parhaimmillaan optimointi on sitä, että oikeat hoitajat, joilla on esimerkiksi jokin erikoisosaaminen, kohdistetaan oikeille asiakkaille.
Jos asiakkaat optimoitaisiin realistiseen järjestykseen työntekijän aikajanalle, olisi usein huomattavissa, ettei kotihoidon asiakkaiden palvelusuunnitelman mukaisia aikoja voida toteuttaa. Aika ei riitä, työntekijöitä on liian vähän.
Tästä syystä asiakaskäyntejä sijoitetaan limittäin, lomittain ja päällekkäin, huomioimatta hoitajan siirtymäaikaa asiakkaalta toiselle. Myöhässä ollaan jo usein vuoron alussa. Työvuoro alkaa esimerkiksi klo 7.00 ja ensimmäinen käynti on klo 7.03. Tämä pakottaa hoitajat tinkimään asiakaskäynneiltä ja omista työehtosopimuksen mukaisista tauoista.
Työnantajan tulee ratkaista liian vähäinen henkilöstöresursointi, eikä jättää sitä työjärjestelijän ratkaistavaksi. Kotihoidon asiakkaiden palvelusuunnitelmien toteuttamiseen, siirtymäaikoihin ja muihin kotihoidon tehtäviin tulee varata riittävästi aikaa.
Kirjaamisella on keskeinen merkitys kotihoidon asiakkaan turvallisessa hoidossa. Kotihoidon asiakas kohtaa useita hoitajia. On työnantajan vastuulla, että kirjaamiseen osoitetaan riittävästi aikaa. Kotihoidon asiakkaan tila ja tehdyt hoitotoimet on kirjattava tarkasti. Kirjaaminen on myös palvelusuunnitelman perustana.
Kaikille koti ei ole paras hoitopaikka, eikä edes riittävän turvallinen. Hoitajat ovat todenneet, että kotihoidossa on nyt liian huonokuntoisia asiakkaita, joiden oikea hoitopaikka olisi ympärivuorokautisen hoidon yksikössä.
Kotona asuvien vanhusten yksinäisyys kuormittaa vanhusten lisäksi myös kotihoitoa. Yksinäisyys on ongelma, johon on suhtauduttava vakavasti. Koulutettua hoitohenkilökuntaa on oltava riittävästi, jotta vanhukset saavat hyvää, tarpeenmukaista hoitoa ja henkilökunnalla on aikaa myös havainnoida vanhuksen tila ja tarpeet. Myös kohtaamiselle on jäätävä riittävästi aikaa. Vanhustenhoito ei saa olla säilömistä.
Meillä kaikilla on oikeus arvokkaaseen elämään, johon kuuluu arvokas vanhuus.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja
perushoitajaliitto SuPer
uutiskirje 
