”Isähän istu Iisalmen kaupunginvaltuustossa vasemmiston edustajana. Ensimmäistä kertoo kun piäsin äänestämään, kysyin ukolta neuvoo. Isä tuumas, jotta katoppa Jaakko rahapussiis ja mieti sitten, jotta miltee suunnalta sinun kannattaa ehdokasta katella.”
”Suatoinhan minä siihen Lada-aikaan olla monien mielestä aika vasemmistolainen esiintyjä. Olin silloin vielä SKDL:n jäsen ja kuljin vaalikiertueilla esiintymässä Esko Seppäsen mukana ja olin Kalevi Kivistön vaalikiertueella, kun se pyrki presidentiksi. Sen pahemmin en kumminkaan leimaantunut, keikkapyyntöjä tuli oikeistolaisiltakin porukoilta. Eihän esiintyjällä oikein ole varaa hyvin levveetä poliittista leimaa ohtaansa ottookaan, vaikka jos mulle joku merkki ohtaan lyötäs, niin ehottomasti sitten vasemmistolainen.”
Nämä kaksi tunnelmanpalasta ovat Antti Heikkisen kirjoittamasta Jaakko Tepon elämäkerrasta Multakurkun muistelmia.
Eihän esiintyjällä oikein ole varaa hyvin levveetä poliittista leimaa ohtaansa ottookaan, vaikka jos mulle joku merkki ohtaan lyötäs, niin ehottomasti sitten vasemmistolainen.”
Teppo on viimeisiä puhdasverisiä kupletisteja, jonka lauluissa on aina myös tarina. Teppo kehitteli Ruikonperästä oman maailmansa, jossa eletään samaa kalenteriaikaa, mutta omaehtoisemmin, kuin kehäkolmosen eteläisessä Suomessa.
Teoksen lopussa onkin liitteenä lyhyt ”Ruikonperäklopetia”, oppimäärä taiteilijan luomasta ruikonperäläisestä mielenmaisemasta.
Levyjä myyty yli 600 000
Jaakko Sakari Teppo syntyi 16.2.1953 Iisalmen Peltosalmella järjestyksessä neljäntenä kahdeksanpäiseen karjalaisperheen lapsikatraaseen.
– Lapsuuskotini oli isän ja sedän rakentama rintamamiesmallinen omakotitalo. Me asutimme talon toista päätyä ja sedän perheellä oli koti toisessa päässä.
Vilkkaassa pojassa ilmeni oppikouluikäisenä huomattava esiintymishalu. Suoritettuaan Iisalmen lyseossa 4-vuotisen oppikoulun, Jaakko jatkoi lukioon, mutta keskeytti opiskelun jo ensimmäisellä luokalla ja siirtyi Peltosalmen konepajalle vannesahaajaksi seitsemäksi vuodeksi.
Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Kuopion Teknillisessä koulussa konesuunnittelijalinjalla, josta valmistui ensin teknikoksi ja vuonna 1981 koneinsinööriksi, jota hän ei ole ehtinyt harjoittaa päivääkään.
– Koko työ- ja opiskelu-urani ajan rustailin tekstejä ja esitin niitä pikkujouluissa ja muissa tilaisuuksissa.
Vuosina 1978 ja 1979 Teppo voitti Nilsiässä järjestetyn kuplettilaulun Suomen mestaruuskilpailun. Tästä lähti ura nousuun. Viisi albumia, joita on myyty yli 600 000 kappaletta, Vuoden viihdetaiteilija titteli vuonna 1992 ja Reino Helismaa -palkinto vuonna 1994.
Teppo miettii, että hän on saamansa kiitokset ansainnut. Kaksimiljoonaa ajettua keikkakilometriä, viitisen tuhatta keikkaa, levyt ja pakinat ja muut hommat päälle.
– Tein minä niin perkeleesti, jotta kyllä se harmittaisi, jos niistä tekemisistä ei kukkaan kiittäisi. Silloin olisi männyt elämäntyö hukkaan. Nyt ei oo.
Huumori jäänyt paitsioon
Vakava sairaus, aivoinfarkti katkaisi Tepon uran vuonna 1994, vasen puoli romuttui.
– Leikkaukset ja liotukset eivät tulleet kyseeseen. Kitaransoitot oli soitettu ja keikat tehty minun kohalta. Periaatteessa kirkkaalta taivaalta tuli tuommonen juttu, nelikymppiselle miehelle. Kottiin kun piäsin, en pystynyt muuta kuin makkoomaan sängyssä verhot kiinni ja niinä aikoina tais vielä ulosottomiessii käyvä ovvee koputtelemassa.
– En minä halua nykyisiä koomikoita moittia, pääasia jotta huumoria tehhään. Pitäisi sitä osata muutakii tehä kuin laittoo peruukki päähän ja kävellä hassusti. Semmonen vanha kunnon huumori on jollain lailla paitsiossa, vaikka kylläpä sille tillaus olisi. Sille tilaukselle ei vuan oo oikein täyttäjiä ja varmaan sen tähen minunnii tuotanto on yhä niin hyvissä voimissaan.
Mikä sitten on Tepon mielestä hauskin kuulemansa lause?
– Veljeksistä seitsemäs oli poikamies, kuten isänsäkin.
Antti Heikkinen: Jaakko Teppo – suuri elämäkerta. Multakurkun muistelmia. Fun Pandemia Oy 2016. 343 sivua.
uutiskirje 