Historiassa on runsaasti esimerkkejä tilanteista, joissa ihmisarvo on menettänyt merkityksensä ja ihmisillä on ollut vain esinearvoa. Selvimmin tämä on näkynyt sotien aikana. Hyökkäyksessä koetut menetykset on laskettu erikseen materiaali- ja ihmismenetyksinä, ja materiaalimenetyksiä on usein pidetty pahempina.
Näin tapahtui muun muassa viime sodan aikana, kun neuvostoliittolaisilla oli Raatteen tiellä suuret kalusto- ja miehistömenetykset.
Esimerkkejä ei kuitenkaan tarvitse etsiä sodista saakka, vaan ihmisarvon polkemista tapahtuu monissa maissa myös jokapäiväisessä elämässä. Kehitysmaissa tuotettuja hedelmiä ja muita elintarvikkeita käyttäessämme syömme orjatyöllä tuotettua ruokaa, jonka osuus on valtavan suuri kaikesta maailmassa tuotetusta ruoasta.
Työttömälle kuuluvat tulot siirretään kunnille, valtiolle ja yrityksille.
Ihmisarvoloukkauksia tarkasteltaessa ei itse asiassa tarvitse mennä Suomea kauemmaksi. Työttömyyden raju kasvu on tuonut meille ihmisryhmän, joka on joutunut eriarvoiseen alistettuun asemaan muuhun väestöön verrattuna.
Kuntouttavaan koulutukseen joutuneita työttömiä on viimekesäisen arvion mukaan lähes satatuhatta.
Ellei työtön osallistu koulutukseen, hän menettää monet toimeentulolle välttämättömät edut. Koulutettava joutuu tekemään alipalkattua tai ilmaistyötä, jossa työttömälle kuuluvat tulot siirretään kunnille, valtiolle ja yrityksille. Tulonsiirrot luetaan jo miljoonissa, tukena on menettelyn salliva laki.
Olen vierestä seurannut erään ”koulutettavan” vuosikausia jatkunutta alistamista ja kiusaamista. Aluksi löytyi yliopistokoulutuksen saaneelle ja kaksi muuta ammattia taitavalle ihmiselle sentään ammattityötä, mutta lopuksi tarjottiin vain kuukausi ikkunantiivistenauhojen oikomista kehitysvammaisten ryhmässä. Kaikki työ tehtiin joko alipalkattuna tai ilmaiseksi.
Ollaan jo ajautumassa tilanteeseen, jossa Suomesta ei voida enää puhua oikeusvaltiona.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
uutiskirje 
