Ihmiskunta jatkaa aivan tahallaan vaarallista tuhon tietä. Mikään ei hetkauta ydinvoiman kaikkivoipaisuuteen uskovia ”kehityksen” kannattajia, vaikka hyvinkin karmeita onnettomuuksia on jo sattunut.
Vajaat 50 vuotta sitten tapasin erään henkilön, jonka poika oli joutunut lähtemään ydinvoimalan rakennustyömaalle töihin, kun mitään työtä ei Jurvassa ollut saatavissa. Tämä äiti oli kovasti pahoillaan, että sellaiselle työmaalle joutui poika lähtemään.
Jo silloin puhuttiin paljon siitä, miten vaarallisia jätteitä ydinvoimalat jättävät jälkeensä jopa miljooniksi vuosiksi. Silloinkin vaaroja vähäteltiin ja puhuttiin, että pian niille jätteille keksitään turvallinen sijoituspaikka niin, ettei niistä ole vaaraa tuleville sukupolville.
Siitä on kulunut jo 50 vuotta, ja edelleen vain puhutaan, että loppusijoituspaikka pitäisi pystyä ratkaisemaan. Siitä huolimatta uusia ydinjätettä tuottavia laitoksia rakennetaan lisää. Onko tämä järjellisten olentojen hommaa?
Samoin kuulemme koko ajan uutisia siitä, miten pilvenpiirtäjissä syttyneissä tulipaloissa kuolee ihmisiä, kun niistä korkeuksista ei pystytä pelastamaan. Syvällä muistissa ovat kaksoistornien tuho Amerikassa, eikä ole pitkä aika siitä, kun Lontoossa kuoli kymmeniä ihmisiä korkean talon tulipalossa, kun pelastuskalusto ei ylety sellaisiin korkeuksiin. Ihmiset hyppivät varmaan kuolemaan, kun vaihtoehtona on palaa elävältä.
Minulle ei ole koskaan valjennut, miten se parantaisi yhdenkään ihmisen elämää Vaasassa, jos tänne rakennettaisiin se älyttömän korkea Wasa Station. Haluaako joku oikeasti asua niin ylhäällä, että tulipalon sattuessa joutuisi ottamaan huomioon, että sinne voit jäädä loukkuun.
Ei Vaasasta toistaiseksi rakennusmaa lopu, niin että olisi pakko on rakentaa pilviä kohti. Kahdeksankerroksinenkin talo on jo riittävän korkea, ja siinä säilyy edes jonkinlainen pelastautumismahdollisuus.
Taina Inkeri Lehto
Vaasa
uutiskirje 
