Erkki Salomaan syntymästä tuli 16.10. kuluneeksi 100 vuotta. Erkki Salomaa oli enemmistökommunisti, Suomen kommunistisen puolueen varapuheenjohtaja, Rakennustyöläisten liiton puheenjohtaja, Sirola-opiston rehtori, reformipoliitikko, tutkija, kirjailija ja henkeen ja vereen ammattiyhdistysmies.
Erkki Salomaahan ruumiillistuu se, että myös järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava niitä määräyksiä, joista on sovittu valtakunnallisissa, kutakin alaa edustavissa, työehtosopimuksissa. Siis ainutlaatuinen ja mitä arvokkain työehtosopimusten yleissitovuus on pitkälti juuri Salomaan ansiota.
Punaorpo, talvisodan veteraani ja jatkosodan poliittinen vanki Erkki Salomaa sai tietää isästään vasta vuonna 1967, kun äiti Selma Augusta jalattomana, sairaalan pitkäaikaisena vuodepotilaana, ennen kuolemaansa siitä vihdoin halusi pojalleen kertoa. Erkin isä oli torpan poika Heikki Salo, joka kaatui punakaartissa hiukan ennen Tampereen valtausta.
Arvo Salon mukaan Salomaa oli SKP:n vapautusliikkeen sankari-vainaja.
Erkki Salomaa oli nimenomaan taitava ja erittäin uuttera reformipoliitikko, joka aina uutta faktatietoa saatuaan oli rohkeasti valmis muuttamaan omia mielipiteitään ja väärillä tiedoilla valitun politiikan suuntaa. Tämä juuri kostautui todella raadollisesti hänen henkilökohtaiseen elämässään: reaalisosialismi oli vielä voimissaan eikä sen aikaisessa Neuvostoliitossa katseltu hyvällä Salomaan mielipiteitä ja hänen ajamiaan uudistuksia.
Neuvostoliiton masinoima Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968, jonka Salomaa muiden enemmistökommunistien tapaan tuomitsi jyrkästi, oli kai se niin sanottu viimeinen pisara. Moskovasta käsin ohjeistettiin järjestelmällinen piina- ja kiusantekokampanja Salomaata kohtaan. Käytännön toteutuksen lokakampanjoinnissa tekivät ehdoitta Moskovalle uskolliset vähemmistökommunistit eli niin sanotut taistolaiset. Milloin hän oli CIA:n agentti, milloin lude punalipussa, puhelinterrori tuli hänelle liiankin tutuksi jne.
Tiedonantaja-lehti oli kanava, josta tätä anteeksiantamatonta soopaa syydettiin ja osin myös paikallisesti johdettiin Moskovan määräyksestä. Enemmistökommunistijohto tuki vilpittömän ehdottomasti Salomaata, mutta tunne yksin jäämisestä valtasi kuitenkin tilaa. Vuosikausien piinan ja valheiden levittelyn johdosta Salomaan elämään tulivat psyykelääkkeet ja alkoholi – siitäkin huolimatta, että hän oli koko elämänsä suhtautunut alkoholiin hyvin penseästi.
Erkki Salomaa päätti päivänsä 11.11.1971 siirtolapuutarhamökillä Helsingin Marjaniemessä. Erkin ruumiin vieressä oli tapetinpalalle kirjoitettu viesti: ”Minä en jaksa enää”. Lisäksi Erkki pyysi viestissä vaimoltaan Anna-Liisalta, että hän kasvattaisi silloin 11-vuotiaasta ”iltatähdestä”, nuorimmasta pojastaan, kunnon ihmisen.
Tällaiset ajatukset siis liikkuivat loppuun piinatun miehen päässä ihan viime hetkellä. Kansan lehden pakinoitsijan ja Salomaan nuoruudenystävän Alpo Tiitisen mukaan SKP:n oppositio (taistolaiset) likvidoivat hänet yhtä varmasti kuin se olisi tapahtunut vallankumoustuomioistuimessa. Kulttuuripersoona Arvo Salon mukaan Salomaa oli SKP:n vapautusliikkeen sankarivainaja.
Tapio Niemelä
metallin komennusmies
ja lähihistorian harrastaja
Jämsä
uutiskirje 
