Katalonian itsenäisyyspyrkimysten esteenä on Madridin hallituksen tiukka katalaanien vastainen linja. Sitä tukevat Euroopan unionin maat ja nähtävästi Nato. Itsenäisyyden vastustajat vetoavat Espanjan perustuslakiin, joka tukee kaikkien maan nykyisten alueiden yhteenkuuluvuutta. Nyt näyttää olevan vain ajan kysymys, milloin Madridin hallitus käyttää vieläkin kovempia keinoja Katalonian itsenäisyyspyrkimysten tukahduttamiseksi.
Tsaari Nikolai II:n luovuttua Venäjän kruunusta vuonna 1917 Suomen vasemmistoenemmistöinen eduskunta katsoi ajan koittaneen Suomen itsenäisyysprosessin käynnistämiseksi. Se hyväksyi heinäkuussa 1917 valtalain, jonka mukaan korkein valta Suomessa kuului eduskunnalle, ulkopolitiikka ja puolustus jäisivät vielä toistaiseksi Venäjän hallitukselle.
Osa eduskuntaa vastusti lakia vedoten Venäjän perustuslakiin, jonka mukaan, heidän mielestään, tsaarin valta olisi siirtynyt Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Lain hyväksymisen jälkeen vastustajat alkoivat juonitella lakia vastaan ja erityisesti Carl Enckelin johdolla painostivat Kerenskin johtamaa Venäjän väliaikaista hallitusta hajottamaan eduskunnan. Niin tapahtuikin 31. heinäkuuta 1917.
Lokakuun alussa pidetyissä vaaleissa vasemmisto menetti enemmistönsä. Valtalakia vastustaneet iloitsivat ja kehottivat yhteistyöhön Pietarin hallituksen kanssa. Kerenskin hallitus kuitenkin kaatui 7. marraskuuta ja valtaan nousi V.I.Leninin johtama bolševikkihallitus, joka ei juuri välittänyt Venäjän perustuslaista.
Svinhufvudin valtuuskunta matkusti joulukuun lopussa Pietariin pyytämään tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Se tulikin Leninin allekirjoittamana 31.12.1917. Itsenäisyyden tunnustusta oli pyydetty aiemmin, Englannilta, Saksalta, Ranskalta ja monilta muilta mailta, mutta vastaus oli: emme tunnusta ennen kuin Venäjän hallitus on tunnustanut.
Oli Suomen onni, ettei Venäjän hallituksen johdossa ollut Nikolai II, Aleksandr Kerenski tai joku muu Mariano Rajoyn kaltainen.
Veikko Väntänen
Toholampi
uutiskirje 
