AKT:n puheenjohtajan Marko Piiraisen mukaan ns. Lonka-sopimus on ollut hyvä ja tarpeellinen suojaverkko kuljettajien työsuhdeturvalle ja työsuhteen ehdoille.
Piirisovittelija Esa Longan neuvottelema sopimus syntyi 20 vuotta sitten. Se päätti pääkaupunkiseudun lakon, ns. Lonka-lakon, jolla kuljettajat vastustivat pääkaupunkiseudun bussiliikenteen epäreiluna pitämäänsä kilpailua ja halusivat turvaa työsuhteilleen.
Linja-autoliikenteen kilpailuttamisen pelisääntöinä edelleen toimiva Lonka-sopimus on käytössä maanlaajuisesti.
Piiraisen mielestä ajatus Lonka-sopimuksen soveltamisesta sote-aloille on mahdollista.
– Mallia täytyisi tietenkin virittää myös sote-aloille sopivaksi, mutta peruskuvio voisi toimia, Piirainen toteaa.
Osaava henkilöstö siirtyy
Lonka-sopimuksen perusteella syntyi myös ”Lonka-pankki” bussinkuljettajille, jotka siirtyvät kilpailutuksen hävinneestä yhtiöstä voittajan työntekijöiksi.
Lonka-sopimuksen ja -pankin kaava ratkaisisi perusongelman, miten osaava henkilöstö siirtyy hallitusti työnantajalta toiselle menettämättä oleellisia työsuhteen etuja.
– Työsuhde on säilynyt, vaikka palkanmaksaja on vaihtunut. Myös työsuhteen keskeiset ehdot ovat uudessa työsuhteessa säilyneet.
Piirainen muistuttaa, ettei sopimus ole hyödyttänyt ainoastaan työntekijöitä.
– Ratkaisu on palvellut myös työnantajayrityksiä. Osaava henkilöstö siirtyy joustavasti kilpailutuksessa hävinneeltä yritykseltä voittaneelle yritykselle.
Piiraisen mielestä Lonka-sopimuksen malli on vapaasti käytettävissä myös muille aloille, joilla työntekijöiden turva uhkaa jäädä markkinakilpailun jalkoihin.
– Näyttää siltä, että kilpailutus on leviämässä myös rautateille. Tiedän, ettei Lonka-sopimuksen soveltaminen rautateiden henkilöliikenteen kilpailuttamiseen ole vieras ajatus.
Sopimus laajenee edelleen
Pääkaupunkiseudun jälkeen seuraava Lonka-sopimus tehtiin vuonna 1999 Turkuun ja Poriin. Tampereen kaupunki solmi vastaavan sopimuksen helmikuussa 2011.
EU:n palvelusopimusasetuksen (PSA) perusteella Suomen joukkoliikennelaki uudistettiin 2009. Siirtymäaikojen jälkeen kilpailutus laajeni ympäri Suomea.
Vuonna 2013 AKT ja Autoliikenteen työnantajaliitto ALT solmivat Lonka-sopimuksen mallilla ”Linja-autoliikenteen kilpailuttamistilanteissa noudatettavat työsuhteen ehdot ja menettelytavat” -sopimuksen.
Lonka-sopimus laajennettiin kattamaan kaikkia kaupunkiseutuja, joissa julkinen sektori kilpailuttaa palvelujen tarjoajat.
Ensi vuosikymmenellä sopimus laajenee koskemaan myös ELY-keskusten kilpailuttamaa liikennettä.
– Sopimusta on laajennettu aina työehtosopimuskierroksilla. Kun tullaan 2020-luvulle, voidaan sanoa sen kattavan lähes kaiken tarvittavan, Piirainen sanoo.
Pakkasviikolla lakkoiltiin 20 vuotta sitten
Bussiyhtiöiden kilpailuttaminen linjoista käynnistyi 1994 – 1995 Espoon suunnan henkilöliikenteestä. Kilpailutus perustui ETA-sopimukseen (Euroopan talousalue).
Kilpailutuksen laajetessa sen haitat kävivät selviksi. Ankaran markkinakilpailun hintaa revittiin kuljettajien selkänahasta.
Pääkaupunkiseudun bussinkuljettajista tehtiin kertaheitolla pätkätyöläisiä. Työsuhdeturva kesti vain kilpailujakson ajan.
Kuljettajien ammattiliitot vaativat kilpailuun reiluja pelisääntöjä ja turvaa työsuhteisiin.
Neuvotteluja tuloksetta
Neuvotteluja kuljettajien työsuhdeturvan kohentamiseksi käytiin, mutta tuloksetta. Kilpailuttajat ja bussiyritykset olivat järkähtämättömiä. Minkäänlaista turvaa työsuhteille ei ”voitu kilpailun oloissa taata”, ja sillä sipuli.
Myös työsuhde-etujen siirtäminen kuljettajan mukana yhtiöstä toiseen oli myrkkyä työnantajille.
AKT:n puheenjohtajalle Kauko Lehikoiselle alkoi käydä selväksi, ettei asiasta selvitä pelkällä puheella. Oli varauduttava myös voimankäyttöön.
Samaan johtopäätökseen tuli jäsenpalautteen perusteella myös puheenjohtaja Jouni Riskilä Kunta-alan ammattiliitosta KTV:stä (nyk. Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliito JHL). KTV:n myötä kamppailuun saatiin mukaan HKL:n bussinkuljettajien lisäksi myös raitiovaunujen ja metrojunien kuljettajat.
Mukaan tuumaan yhtyi myös STTK:lainen Kunnallisvirkamiesliitto (nyk. Jyty), jolla oli myös jäseniä HKL:ssä.
Lakko sai ymmärrystä
Lakko alkoi maanantaiaamuna 2. helmikuuta 1998. Lakkoon osallistui noin 3 300 kuljettajaa eri liikennevälineissä.
Televisio välitti kuvaa ja radio tunnelmakuvaa talvipakkasessa kyytiä odottelevista helsinkiläisistä. Sanomalehdet selostivat työtaistelua ja sen syitä.
Töihin kuljettiin kimppakyydeillä ja jalan sekä paukkupakkasista huolimatta polkupyörillä. Katkeamaton autojono ruuhkautti Helsingin sisääntuloväylät. Kaikki pääkaupunkiseudun noin 2 500 taksia olivat ajossa.
Työnantajien suureksi yllätykseksi ja harmiksi työkyytejä pakkasessa värjöttelevät helsinkiläiset ymmärsivät varsin hyvin lakon syitä ja kuljettajien murheita.
Sovittelu helmikuun pakkasessa
Sopu syntyi viikon kärvistelyn jälkeen piirisovittelija Esa Longan sovintoesityksen pohjalta sunnuntaina, ja liikenne palautui normaaliksi uuden työviikon alkaessa.
Sopimuksen allekirjoittivat työnantajapuolelta Autoliikenteen työnantajaliitto ALT ja Helsingin kaupunki.
Sopimuksen mukaan kilpailun voittaneen yrityksen on palkattava tarvitsemansa työvoima hävinneen yrityksen työntekijöistä.
Kilpailutuksessa ei tapahtunut työsopimuslain mukaista liikkeenluovutusta, jossa työntekijät siirtyvät uuden työnantajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Sopimus kuitenkin sisälsi piirteitä liikkeenluovutuksesta.
Irtisanomisajan pituus mitattiin alkuperäisestä työsuhteesta. Samalla periaatteella määräytyi myös lomien kertyminen, lomaltapaluuraha, sairausajan palkka sekä palkkaluokka.
Sopimus koski linja-autonkuljettajien lisäksi varikkojen korjaamotyöntekijöitä sekä ympäristöhuollossa työskenteleviä jäteauton kuljettajia.
Vaikka työnantajat olivat kitkeriä, he kokivat saaneensa torjuntavoiton. Sopimus takasi työrauhan ja työvoiman joustavan siirtymisen yhtiöstä toiseen kilpailutuksen jälkeen. Aivan kaikkia liikkeenluovutuksen sääntöjä ei siirtyviin työntekijöihin tarvinnut soveltaa.
Lähteenä on käytetty AKT:n aluetoimitsijan Jari Korhosen tutkielmaa Lonka-sopimus. Tutkielma on SAK:n kehittämiskeskuksen ay-toimihenkilötutkinnon opinnäytetyö.
uutiskirje 
