Oikeistolehtien mielipidepalstoilla on väitetty viime viikkoina vuoden 1918 sodan olleen vapaussota. Tietyssä mielessä sitäkin nimitystä voidaan käyttää. Taistelivathan torpparit vapautensa puolesta ja työläiset omien isäntiensä mielivallan alta.
Näihin Suomen kansan vähäväkisten toiveisiin vastasi sosiaalidemokraattinen puolue aloittamalla vallankumouksen ja perustamalla sen johtoon kansanvaltuuskunnan tammikuun 28. päivänä 1918. Kansanvaltuuskunta sääti lakeja, joita pantiin täytäntöön punaisten hallitsemalla alueella.
Niitä kaikkia ei uskallettu mitätöidä vallankumouksen epäonnistuttuakaan: kahdeksan tunnin työaikalaki, naisten ja miesten samapalkkaisuus, sekä naisten tasa-arvoinen pääsy työtehtäviin ja valtion virkoihin. Niin sanottu palkollissääntö, joka sitoi vuodeksi samaan palveluspaikkaan, kumottiin, kuten myös virkamiesten erottamattomuussääntö. Veroja ja muita rasituksia siirrettiin vähävaraisilta rikkaille. Torpparit ja ”mäkitupalaiset” vapautettiin.
Myös pankkipääoma otettiin valvontaan ja joitakin suuria tuotantolaitoksia otettiin yhteiskunnan haltuun. Kansanvaltuuskunta laati ehdotuksen uudeksi valtiosäännöksi, joka olisi taannut kansanvaltaiset oikeudet hyvin laajasti.
Kansanvaltuuskunta ennätti lyhyen toimintakautensa aikana solmia myös sopimuksen Venäjän kanssa. Petsamo liitettiin Suomeen rajasopimuksella ja vastineeksi luovutettiin Venäjälle Pietarin puolustukselle tärkeä Inon linnoitus Karjalan kannaksella. Tarton rauhassa 1920 Suomen porvaristo piti Petsamon, mutta ei luopunut Inon linnoituksesta. Stalin palasi siihen kysymykseen kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
Hintana 10 000 saksalaissotilaan avusta valkoisille oli sopimus maamme alistamisesta Saksan vasalliksi saksalaisine kuninkaineen. Siltä kohtalolta meidät pelasti työväen vallankumouksellisen liikehtimisen seurauksena keisarivallan luhistuminen Saksassa syksyllä 1918 ja Saksan tappio maailmansodassa.
Vuoden 1918 sota ja senaikaiset tapahtumat ovat huomattavasti moninaisemmat kuin vapaus-sota-myytti antaa ymmärtää. Sodassa kaupunkien työväestö ja maalaisköyhälistö pyrkivät vapautumaan sorretusta asemastaan. Joten hyvällä syyllä sotaa voi kutsua myös luokkasodaksi.
Hannu Ketoharju
Joensuu