Tänään vietetään Maailman teatteripäivää.
Kansainvälisen teatteri-instituutin (ITI) julistamaa päivää on vietetty 27. maaliskuuta vuodesta 1962 lähtien. Aloitteen Maailman teatteripäivästä teki professori Arvi Kivimaa ITI:n kongressissa Suomessa 1959.
Juhlinnan perinteisiin kuuluu Maailman teatteripäivän julistus, jonka kirjoittajaksi ITI valitsee vuosittain teatterintekijän jostakin jäsenmaastaan.
Eläköön teatteri!
Julistus luetaan teatteripäivänä teattereissa ennen illan esitystä. Useissa maissa juhlapäivän viettoon liittyy gaalailtoja, teatteripalkintojen jakoja ja juhlaliputuksia.
Tänä vuonna ITI täyttää 70 vuotta, ja juhlan kunniaksi se on tilannut peräti viisi julistusta kirjoittajilta viideltä eri mantereelta.
Teatterin tiedotuskeskus TINFO julkaisee näistä julistuksista yhden suomeksi ja yhden saameksi käännettynä.
TINFO on myös tuottanut yhdessä Suomen Kansallisteatterin, Kiertuenäyttämön, Globe Art Pointin ja Klockriketeaternin kanssa teatteripäivän julistusten luennat kahdeksalla eri kielellä. Suomalaiset ja Suomessa työskentelevät teatterilaiset lukevat julistuksia arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, ruotsiksi, pohjoissaameksi, suomeksi ja venäjäksi.
Kyky kuvitella
Meksikolaisen journalistin ja näytelmäkirjailija Sabina Bermanin kirjottaman julistuksen otsikko on ”Meillä on kyky kuvitella” ja siinä palataan mammuttien aikaan ja mammutin mylvintää jäljittelevään ihmiseen.
Muutama tuhat vuotta myöhemmin ihmiset esittävät luolassa toisilleen tarinoita. Eläytyvät ja kuvittelevat itsensä toiseksi: mammutiksi, joeksi ja linnuksi.
Sitä kykyä harjoitetaan maailman näyttämöillä tänäkin päivänä. Bermanin mukaan kykymme eläytyä ja kokea myötätuntoa on katoamassa, juuri kun sitä tässä ajassa tarvittaisiin. Näin päättyy hänen kirjoittamansa julistus:
”Ottakaamme teatterista pois kaikki tarpeeton. Riisukaamme se alasti. Sillä mitä yksinkertaisempaa teatteri on, sitä paremmin se muistuttaa meitä ainoasta kiistämättömästä asiasta: olemme olemassa vain ajassa, olemme olemassa niin kauan kuin olemme lihaa ja verta ja rinnassamme sykkii sydän. Olemme vain tässä ja nyt.
Eläköön teatteri, taiteista vanhin. Taiteista läsnäolevin. Taiteista ihmeellisin. Eläköön teatteri!”