Arto Koskisen ohjaama ja käsikirjoittama dokumentti Nokia Mobile (2017) osoittaa, miten yhtiön henki rappeutui matkalla globaaliksi jätiksi. Huipulta putoaminen tapahtui nopeasti, mitä on ihmetelty niin meillä kuin muuallakin. Mitä oikein tapahtui?
Eräs varteenotettava vastaus on brittianalyytikko Ben Woodilla: jätiksi paisumisen synnyttämä omahyväisyys ja ylimielisyys, huono johtaminen ja siihen liittyvä näköalattomuus tuotekehityspäätöksissä.
Koskisen dokumentti jäljittää yhtiön tarinaa vankan rutinoidulta perustalta. Iso joukko Nokia-menossa mukana olleita haastateltuja sanoo painavan sanansa vuosien ja jotkut vuosikymmenten kokemuksella, sanottavaa elävöittää monipuolinen arkistomateriaali.
Isot kihot on jätetty perustellusti ulkopuolelle.
Isot kihot on jätetty perustellusti ulkopuolelle. Äänessä on paljolti huipun tuntumassa ollut luova porras insinööreineen ja muotoilu-, markkinointi- ja vastaavine tahoineen.
Eräs kiinnostavimmista Nokia-historiaansa kelaavista on johtavana juristina vaikuttanut, optioilla rikastunut ja sittemmin kaiken omissa liiketoimissaan menettänyt Anna Palmu.
Kuuteen lukuun jaettu kokonaisuus on melko sirpaleinen, mutta siinä on myös dokumentin voima.
Applen Steve Jobsin astuminen näyttämölle tammikuussa 2007 paljasti, miten pihalla Nokian johto oli kosketusnäytön suhteen: iPhonelle kerrotaan naureskellun, vaikka Nokian omassakin piirissä nähtiin ajan merkit.
Aiheen tiimoilta on meheviä muistikuvia ei-nokialaisella Johannes Väänäsellä. Hän kehitti 2000-luvun alussa myDevice-puhelinta Oulussa, jossa Nokian tuotekehitysyksikön johtajana toimi britti Craig Livingstone.
Hänellä on kiihkoton näkemys Nokian alastulosta: Nokia oli (ja on) kansainvälinen pörssiyhtiö, viime kädessä kysymys oli ”vain” taloudellisista seikoista, summaa Livingstone.
Just business, ja se siitä menestystarinasta.
Dokumenttiprojekti: Nokia Mobile. TV1 maanantaina 2.4. klo 20.50, sunnuntaina 8.4. klo 12.40. Areena keskiviikkona 28.3. alkaen.