Berliinin filmijuhlilla pääpalkinnon voittanut iranilaisfilmi Taxi Teheran (2015) on pienimuotoinen dokumentinomainen draama.
Ohjaaja Jafar Panahi istuu omana itsenään kuskina taksissa, joka aloituskohtauksessa nytkähtää liikkeelle liikennevaloissa. Kyydissa istuu päivän ensimmäinen asiakas.
Virallinen taksi Panahin kuljettama pirssi ei ole, mutta se on epäoleellista. Oleellisempaa ovat näkymät ja se vaikutelma, jonka vaihtuvat asiakkaat, heidän puheensa ja tekemisensä tapahtumissa tuottavat.
Tuloksena ilmeikkäiden episodien virrasta on tiivis mikrokosmos, joka kertoo sananmukaisesti katutasolla nykyiranilaisesta elämänmenosta maan pääkaupungissa. Tunnelmat vaihtuvat hilpeästä hyvinkin vakavaan. Kaikki hoituu omalla painollaan ihmeen luontevasti.
Mutkattomasti leffa tuo esiin myös sen, miten eletään melkoisessa kyttäysjärjestelmässä. Valtakoneiston autoritaarinen komento tarkentuu loppupuolella, minkä seurauksena Taxi Teheranista kiteytyy avoimesti poliittinen elokuva.
Päätösepisodi on oma vaikuttava lukunsa. Se iskee lujaa, kun kuva pimenee kertanykäisyllä, kiitos moottoripyörällä liikkuvan vikkelän kaksikon. Asiaa ei sanota suoraan, mutta kysymys on jonkin sortin turvallisuuspoliiseista.
Ohjaaja Panahi tuomittiin vuonna 2010 peräti 20 vuoden matkustus- ja työkieltoon, mutta hän on työstänyt kotiarestista käsin salaa elokuvia. Niistä Taxi Teheran on kuvaava näyte. Rohkea taiteilija.
Taxi Teheran. Teema Fem keskiviikkona 28.3. klo 22.00. Areena 14 päivää.
uutiskirje 
