Tunnin ajomatkan päässä Karlovacista käännymme sivutielle, jota reunustavat Jugoslavian hajoamissotien aikaiset hautakivet ja luodinreikien täplittämät talot. Tie vie syrjäiselle raja-asemalle. Lyhyet muodollisuudet, ja olemme siirtyneet Kroatiasta Bosniaan, Velika Kladušan kaupunkiin.
Velika Kladuša on vain paikka kartalla, jos ei muista, että vuosina 1993–1995 se oli lyhytikäisen Länsi-Bosnian tasavallan pääkaupunki. Tämä alue kapinoi Bosnian keskushallitusta vastaan ja sai tukea Serbian ja Kroatian asejoukoilta.
Viime vuosina Velika Kladuša pääsi takaisin uutisiin, kun kaupunkia ympäröivillä alueilla kerrottiin olevan Isisiä sympatisoivien salafistimuslimien yhteisöjä.
Ravintola Kod Latana on muuttunut soppakeittiöksi.
Asukkaat muistavat vielä hyvin nämä konfliktit. Niistä muistuttavat myös kahviloiden ovilla kyltit, joissa kielletään tuomasta tuliaseita sisälle. Mutta nyt Velika Kladušasta on tullut etappi tuhansille Balkanin reittiä kulkeville pakolaisille ja siirtolaisille. Täältä he – turhaan – yrittävät päästä Kroatiaan ja sitten Italiaan tai Saksaan.
Paikalliset ihmiset auttavat monella tavalla
Lähellä kaupunkia, viljapeltojen toiselle puolelle on noussut telttakylä, jonne on majoittunut arviolta 1 200 pakolaista. Toiset ovat juuttuneet tänne yrittäessään pohjoiseen, toiset on Kroatian tai Slovenian poliisi palauttanut. Ihmisiä majailee myös metsässä, parkkipaikoilla ja hylätyissä rakennuksissa. Jotkut ovat päässeet paikallisten asukkaiden luokse.
Velika Kladušassa pistääkin silmään paikallisten asukkaiden vieraanvaraisuus ja solidaarisuus, mikä erottaa sen monesta muusta vuonna 2015 alkaneen pakolaiskriisin pyörteisiin joutuneesta paikasta. Ravintolat antavat pakolaisille ilmaista ruokaa ja juomaa. Marketit ja rautakaupat myyvät heille tavaraa alennuksella ja paikalliset yritykset antavat töitä. Monien haastattelemiemme pakolaisten mukaan jopa poliisi on täällä suvaitsevampi kuin naapurimaissa.
Kaupungin keskustassa sijaitseva ravintola Kod Latana on muuttunut soppakeittiöksi, jossa tarjolla on kaksi ilmaista ateriaa päivässä. Pöytiin on katettu posliinilautaset ja teräksiset ruokailuvälineet.
– Mekin olemme olleet pakolaisia. Tässä ei ole kysymys hyväntekeväisyydestä. Historiamme ja kuulumisemme ihmiskuntaan vaativat meitä auttamaan ja kunnioittamaan jokaista ihmisolentoa, erityisesti vaikeuksissa olevia, sanoo ravintolan johtaja Halil.
Velika Kladuša on perinteisesti kuulunut Bosnian köyhimpiin alueisiin. Viime vuosina se on kuitenkin kehittynyt Sloveniaan, Itävaltaan ja Pohjois-Eurooppaan muuttaneiden seudun asukkaiden rahalähetysten turvin.
Kroatian poliisit pahoinpitelevät pakolaisia
Pakolaisia ovat auttamassa Lääkärit ilman rajoja -järjestö ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR sekä joukko vapaaehtoisia. Yksi heistä on Adis. Hän on Bosnian sodan veteraani, joka on vuosien ajan työskennellyt Balkanin eri pakolaisleireillä. Kaupungissa kaikki tuntevat hänet ja kaikki arvostavat häntä.
Joka puolelta Eurooppaa saapuneet auttajat ovat muodostaneet pienen ryhmän nimeltä SOS Ljuta Krajina Team Kladuša. Äskettäin he pystyttivät telttakylään muutamia suihkuja. Kaupunki on tuonut leiriin kylpyammeita ja valaisimia. Entisestä teurastamosta on tullut varasto, josta jaetaan käytettyjä vaatteita.
– Tällaista en ole ennen tehnytkään, mutta jonkun se on tehtävä, sanoo Adis.
Hän on kasaamassa lankuista ja ympäristöystävällisestä muovista näkösuojia.
Välillä vapaaehtoiset joutuvat desinfioimaan ja laastaroimaan hyönteistenpuremia, jotka kiusaavat ruohon ja mudan keskellä nukkuvia.
Pahimmat vammat ovat kuitenkin Kroatian poliisien aiheuttamia. Aukealla tulee vastaan ihmisiä, joilla on käsi tai jalka kipsissä tai ihossa tupakan polttamia haavoja. Kroatian puolta vartioi suuri joukko poliiseja tukenaan helikoptereita ja koirapartioita.
Palautetut kertovat, miten heitä on hakattu. Jokainen vahvistaa, että heidän puhelimensa on rikottu, jotta ei olisi kuvia ja gps-tietoja kertomassa heidän käännyttämisestään. Toiset kertovat, että rahatkin ja henkilökohtaiset tavarat on viety.
– Ymmärrän, että jos joku saapuu maahan ilman papereita, hänet lähetetään takaisin. Mutta minun pitäisi päästä Italiaan, siellä on 15-vuotias tyttäreni. Vaimoni on nyt mennyt uusiin naimisiin, mutta en välitä siitä, minä haluan vain elää, tehdä työtä ja pitää tyttäreni turvassa, sanoo 42-vuotias marokkolainen Iflah.
Pahimmat vammat ovat Kroatian poliisien aiheuttamia.
Maanmiestensä tavoin Iflah on matkustanut lentokoneella Turkkiin ja sieltä suoriutunut moninaisin keinoin tänne Bosnian pohjoisosaan.
Kristittyjä, sikhejä ja muslimeita
Välimeren ylittäminen on vaarallista, ja lisäksi Etelä-Euroopan maat ovat yhä enemmän torjumassa maahantuloa. Siksi Balkanin reitille on taas alkanut tulla lisää myös Afrikasta lähtöisin olevia pakolaisia ja siirtolaisia. Tästä kertovat libyalaiset, algerialaiset, tunisialaiset sekä viisi nigerialaista poikaa. Yksi heistä on Moses, jolla on iso risti kaulaketjussaan.
Eri uskontojen edustajat tulevat leirillä toimeen keskenään. Erityisesti Pakistanista ja Iranista on tullut monia kristittyjä.
Iranilainen Babak on juuri saapunut vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Babak kertoo, että he ovat jo kaksi kertaa yrittäneet kulkea ”viidakon” läpi. Tämän nimityksen pakolaiset ovat antaneet Kroatian ja Bosnian raja-alueella sijaitseville metsille.
– Mutta emme ole päässeet läpi. Haluaisimme päästä Saksaan, jossa veljeni asuu, kertoo Babak.
Punjabista saapuneiden muslimien seurassa on myös Nanak, joka on sikhi. Hänellä on iso musta turbaani päässään.
– Minulla on linja-auton ajokortti. Haluaisin Roomaan. Minkälainen on tilanne Italiassa nyt? hän kysyy.
Vapaaehtoiset viettävät lomiaan auttajina
Petra on 26-vuotias itävaltalainen opiskelija, joka on kolmen viime vuoden aikana viettänyt lomansa pakolaisia auttamassa. Hän kiertää teltasta toiseen listaamassa ihmisten tarpeita: pyyhkeitä, huopia, patjoja ja ennen kaikkea tukevia kenkiä, joilla voisi yrittää metsien ja niittyjen kautta rajan yli.
Dean, 23-vuotias saksalainen, on juuri tullut kotimaastaan. Hän aikoo viipyä Velika Kladušassa useita kuukausia. Dean lähtee Petran kanssa ostoskeskukseen tekemään tarvittavia hankintoja.
Sekä yksityishenkilöiltä että paikallisilta järjestöiltä saatavat lahjoitukset tekevät toiminnan mahdolliseksi.
– Kaikesta pakolaisille ostetusta toimitamme kuitit lahjoittajille, kertoo Adis.
Välillä paikalle tulee Bosnian tai Saksan rekisterikilvissä olevia autoja. Niistä puretaan ruoka- ja vaatelähetyksiä. Lapset ja aikuiset ympäröivät autot ja järjestäytyvät sitten jonoon.
– En ole koskaan elämässäni tuntenut parempia ihmisiä kuin nämä, sanoo Javed.
Hän on afgaanipoika, joka opiskeli valtio-oppia ja työskenteli kansainvälisessä järjestössä Ruotsissa. Sitten hänen oleskelulupansa päättyi ja hänet lähetettiin takaisin. Nyt hän on jo kuukausia yrittänyt palata Eurooppaan, ja samalla hän auttaa muita pakolaisia ja vapaaehtoisia leirillä.
Leirillä olijoiden syyt lähteä kotimaistaan vaihtelevat. Irakilainen Omran esimerkiksi menetti vanhempansa Mosulin pommituksissa, Farzad taas pakeni Iranin Kurdistanista poliittisista syistä.
– Työskentelin Kurdistanin demokraattisessa puolueessa. Tehtäväni oli informaatikkona hoitaa verkkoa, jolla pidetään yhteyttä muihin kurdiryhmiin.
Slovenialainen toimittaja Uros kertoo, että viime kuukausien aikana ovat turvapaikkahakemukset Sloveniassa vähentyneet jyrkästi, vaikka maahan yrittävien määrä on koko ajan kasvanut. Hänen tietojensa mukaan hakemuksia on hylätty ilman yksilökohtaista käsittelyä ja viranomaisten virallista selitystä.
”Ensi yönä yritämme taas”
Illan saapuessa Velika Kladušan epäviralliselle telttaleirille kuuluu kaupungista muezzinin rukouskutsu. Bosnian lippu liehuu telttojen keskellä, Adis ja kumppanit keräilevät päivän aikana käytettyjä materiaaleja. Leirin sisäänkäynnin luona sijaitsevaa generaattoria hoitava kaupungin työntekijä istuu skootteriinsa ja lähtee kotiin. Muutama pakistanilainen poika on kyhännyt jonkinlaisen onkivavan, ja he yrittävät saada kalaa leirin vieressä olevasta mutaisesta joesta.
Iflah etsii isompaa selkäreppua.
– Ensi yönä yritämme taas. Nyt meitä on viisi. Viime kerralla onnistuimme pääsemään 20 kilometrin päähän Italiasta ennen kuin poliisi pysäytti meidät.
Me jätämme jälkeemme Velika Kladušan, jonka ottomaanien aikainen linna ja minareetit kohoavat taivasta vasten. Palaaminen Kroatiaan on yhtä helppoa kuin sieltä tänne tuleminenkin.
Ei tarvita muuta kuin eurooppalainen passi.
Käännös: Arto Huovinen
uutiskirje 
