Inarinsaamelainen poronhoitaja Jussa Seurujärvi oli kuullut huhuja junaradasta. Vielä vuosi sitten ne olivat vain kuulopuhetta. Yllättäen huhu muuttui todeksi talvella, kun ratahanke oli jo suunnitteluvaiheessa. Seurujärvi sai tiedon Rovaniemeltä Kirkkoniemeen suunnitellusta radasta uutisista.
Nuoren poronhoitajan mukaan tiedon saaminen oli sokki.
– Ajattelin aluksi, että miten tämä on mahdollista. Nyt Jäämeren rata on musta pilvi yllämme.
”YK:n kansainvälinen alkuperäiskansojen julistus takaa meille oikeudet.”
Radan vaikutukset Muddusjärven paliskuntaan olisivat dramaattiset. Rata jakaisi paliskunnan talvilaitumet kahteen osaan, ja vaikutukset ulottuisivat myös kesälaitumille. Jopa 200 kilometriä tunnissa vyöryvät tavarajunat olisivat poroille surmanloukku. Seurujärven mukaan radan tuhoisia vaikutuksia ei ymmärretä. Saamelaisten vuosisatojen yhteys poronhoitoon saa väistyä, kun raha astuu kuvioihin.
– Ihmiset, jotka radasta hyötyvät, eivät ole täällä. Ajan myötä menetämme kaiken, mutta eihän se ole heiltä pois, Seurujärvi toteaa surullisena.
Asiasta on vaikea puhua, sillä radan vaikutukset eivät ole vain uhka ammatille, vaan koko elämälle ja sukupolvien jatkumolle. Maa, jossa porot ja ihmiset yhdessä asuvat, on yhtä, eikä toista ole ilman toista.
– Radan myötä meidän maistamme tulisi vain läpikulkureitti muulle maailmalle. Tämä on meidän maa, ja jos se viedään meiltä, ei meitäkään enää ole.
Saamelaisten mielipiteille
ei anneta arvoa
Jäämeren radasta halutaan Euroopan logistinen keskus, joka kytkisi arktisen alueen muuhun maailmaan. Junat kuljettaisivat mineraaleja, kalatuotteita ja metsäteollisuuden tuotteita. Hanketta ajavan liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan ratayhteys parantaisi pohjoisen alueen elinkeinojen edellytyksiä. Saamelaiset ovat asiasta eri mieltä.
Vuotsolaisen Petra Biret Magga-Varsin mielestä valtio on tehnyt jo tarpeeksi päätöksiä kuulematta saamelaisia.
Vuotson saamelaiset eivät ole unohtaneet, mitä tapahtui 1960-luvulla, kun Lokan ja Porttipahdan yhteensä 663 neliökilometrin kokoiset tekojärvet hukuttivat saamelaiskyliä alleen.
– Vuotsolaisena saamelaisena koen tämän ratahankkeen rankkana uusintana. Meillä ja meidän mielipiteillämme ei ole edelleenkään mitään arvoa, Magga-Vars sanoo.
Magga-Varsia ärsyttää myös poron stereotyyppinen esitystapa, joka näyttää vain kiiltokuvamaisen puolen pohjoisen elämästä.
– Kun puhtaan arktisen luonnon mainokseen otetaan hienot kuvat porosaamelaisista tokkineen, niin silloin poro kelpaa. Mutta se, joka porolla mainostaa, ei välitä porosaamelaisesta kulttuurista ja koko elämäntavasta, joka siihen liittyy.
Greenpeace saamelaisten ja arktisen luonnon tukena
Paikallisten ja saamelaisten lisäksi Jäämeren radasta huolissaan on kansainvälinen ympäristöjärjestö Greenpeace.
– Radan kannattavuuslaskelmat perustuvat siihen, että arktisia fossiilisia luonnonvaroja käytettäisiin enemmän ja pohjoiseen avattaisiin uusia kaivoksia sekä lisättäisiin metsien teollista käyttöä. Se on aivan väärä suunta, Greenpeace Nordicin maajohtaja Sini Harkki toteaa.
Maaliskuussa julkaistun tanskalaisen konsulttiyhtiö Rambollin selvityksen mukaan yli kaksi miljardia euroa maksava rata ei olisi taloudellisesti kannattava.
Jäämeren radan Harkki näkee projektina, jossa valtio sysää syrjään saamelaisten maaoikeudet. Harkin mukaan hankkeen eteenpäin vienti on ollut kömpelöä ja törkeää alkuperäiskansojen oikeuksien kannalta.
”Se, joka porolla mainostaa, ei välitä porosaamelaisesta kulttuurista.”
– On uskomatonta, kuinka Suomen hallitus ei ota vieläkään huomioon, että alkuperäiskansojen mailla tarvitaan heidän todellinen suostumuksensa Jäämeren radan kaltaisiin projekteihin.
Sini Harkin mukaan hakkuiden jatkuminen rauhoitettujen alueiden ulkopuolella on ollut liikaa ja hakkuiden paine aiheuttaa edelleen isoja ongelmia porotaloudelle.
Greenpeacen mukaan tulee myös ottaa huomioon, että pohjoisen hidaskiertoisilla metsillä on tärkeä rooli ilmakehän hiilidioksidin sitomisessa. Etenkin pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsiä tulisi suojella ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Punainen linja näytti,
missä kulkee raja
Njoammilguoika eli Jäniskoski pauhaa eikä välitä sen ihmeemmin joukosta, joka on saapunut aurinkoisena syyskuun päivänä virtaavan veden äärelle. Punaisiin pukeutunut ryhmä pitelee banderolleja, joissa lukee muun muassa inarinsaameksi “Mii enâmen mii puatteevuotâ” – meidän maa, meidän tulevaisuus. Pian ilmassa raikuvat huudot “No consent, no access”, eli ilman suostumusta ei ole pääsyä.
Huudattajana toimii cree-kansan Clayton Thomas-Müller, joka on saapunut Saamenmaalle Kanadasta.
– Alkuperäiskansat ovat pitäneet metsistä huolta vuosituhansien ajan.
Thomas-Müllerin mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus sanoa ei silloin, kun alistavat valtiot yrittävät päästä käsiksi maa-alueisiin mielessään taloudelliset intressit, jotka vahingoittaisivat jälkipolvia.
Punaisen linjan Saamenmaalle muodostaneet paikalliset haluavat mielenosoituksellaan sanoa, ettei Jäämeren rata ole tervetullut. Syyskuun ensimmäisellä viikolla Red line -rajanvetotapahtumia järjestettiin Sodankylän Vuotsosta Inarin Sevettijärvelle yhteensä viidessä eri paikassa.
– Punaista linjaa ei saa ylittää ilman meidän lupaamme. Taistelemme kolonialismia vastaan puolustaen alueitamme ja elämäämme. Tärkeää on, että teemme tätä yhdessä, kertoo demarkaation ideoija Jenni Laiti saamelaistaiteilijoiden Suohpanterror-ryhmästä.
Muut alkuperäiskansat osoittavat solidaarisuutta
Mielenosoittajien mukana matkusti viikon ajan myös ilmastonmuutos- ja alkuperäiskansa-aktivisti India Logan-Riley.
– Kun arktinen jää sulaa, vesi Tyynellämerellä nousee. Elinaikanani kotini Aotearoassa, Uudessa-Seelannissa, jää veden alle ja meidän täytyy muuttaa. En voi edes kuvailla miltä se tuntuu, maori Logan-Riley kertoo.
Tarina kuvaa ilmastonmuutoksen globaalia ulottuvuutta. Logan-Riley muistuttaa, etteivät saamelaiset seiso yksin arktisia luonnonvaroja havittelevaa Jäämeren rataa vastaan.
– YK:n kansainvälinen alkuperäiskansojen julistus takaa meille oikeudet, eikä niissä ole neuvottelunvaraa. Me muut alkuperäiskansat tuemme saamelaisia loppuun saakka.
Jenni Laitin mielestä alkuperäiskansojen solidaarisuudella on suuri merkitys paikallisille.
– On tärkeää, että mukanamme on inspiroivia sisaria ja veljiä tukemassa meitä, sillä meidän kamppailumme on myös heidän kamppailunsa. Kaikki maailman ihmiset ovat samassa veneessä, ja siksi on äärimmäisen tärkeää toimia yhdessä.
Kyse ei ole pelkästä ammatista vaan koko kulttuurista
Poronhoito on keskeinen osa saamelaisten kulttuuria, joka nauttii sekä perustuslaillista että kansainvälisen oikeuden suojaa. Suomi on hyväksynyt YK:n alkuperäiskansajulistuksen, mutta valtio on polkenut saamelaisten oikeuksia useaan otteeseen. Viimeisimpänä saamelaiset sivuutettiin Tenojoen kalastussopimuksen valmistelussa, josta myös oikeuskansleri moitti hallitusta.
Myöskään Jäämeren radan suunnittelussa saamelaisten huomioon ottaminen ei ole toteutunut asianmukaisella tavalla. Paikallisille yhteisöille ei annettu ennakkotietoa. Hetki siitä, kun saamelaiset poronhoitajayhteisöt ja paliskunnat olivat makustelleet uutisista kuulemaansa ratahanketta, heille tarjottiin karttoja, joihin he saattoivat piirtää sopivia reittivaihtoehtoja ratalinjalle, kertoo Petra Biret Magga-Vars.
– En ole sen jälkeen kartoista kuullut, en tiedä mihin ne joutuivat.
Magga-Vars korostaa, ettei Jäämeren rata uhkaa pelkästään perinteistä poronhoitoa elinkeinona.
– Elinkeinon ja maankäytön lisäksi tulisi selvittää mitä vaikutuksia radalla on esimerkiksi kulttuuriarvoille, kielen ja terminologian köyhtymiselle. Vihreää valoa näille selvityksille ei ole näytetty, Magga-Vars sanoo.
Jussa Seurujärvi pitää isänsä Osmo Seurujärven kanssa kiinni banderollista, jossa lukee ”Eennâm Lii Eellim” eli maa on elämä. Tämä maa on elänyt heidän kanssaan, ja he ovat eläneet siitä. Katseet ovat synkät ja asia painaa mieltä.
– Alkuperäiskansalla ei ole mitään syytä enää jäädä, kun kaikki on viety, nuori poronhoitaja huokaa.
Taistelu kuitenkin jatkuu loppuun saakka.
uutiskirje 