Nyt kun uudet valvontalakien uudistukset ovat tulossa eduskuntaan, on syytä harkita muutamia uhkaavia asioita. On nimittäin ilmiselvää, että tämä laki tulee rajoittamaan tavallisten suomalaisten sananvapautta ja ihmisoikeuksia.
Sotilastiedustelun päällikkö Harri Ohra-Ahoa haastateltiin Yle Femin Spotlightissa 19.5.2015. Hän sanoi silloin: ”Kerätään (siis sotilastiedustelu) tietoa ei ainoastaan puolustuksesta vaan kaikista asioista, jotka vaikuttavat politiikkaan ja poliittisiin päätöksiin”.
Voidaan kysyä, mihin sotilastiedustelu tarvitsee sellaisia tietoja. Ohra-Aho saisi julkisesti kertoa, johtaako tällaiset tiedot sanktiotoimenpiteisiin eri henkilöitä vastaan tai henkilöiden valvontaan myös ei-sotilaallisissa olosuhteissa. Nykylainsäädännön mukaan sanktiot ovat lainvastaisia kuten valvonta ylipäänsä ilman käräjäoikeuden päätöstä.
”Laajennettuja valtuuksia halutaan poliittisen toiminnan valvonnan takia.”
Jos säädetään valvontalakeja, jotka sallisivat, että kajotaan luottamuksellisiin tietoihin turvallisuuden ja sotilaallisen toiminnan takia, niin esimerkiksi Naton vastustaminen tulee periaatteessa olemaan mahdotonta, ellei ole valmis riskeeraamaan aika paljon. Nato-keskustelua on jo kauan ohjattu suuntaan, joka yrittää leimata tietyt argumentit jonkin toisen maan argumenteiksi. Ongelmat tuskin loppuvat mahdollisen Natoon liittymisen jälkeenkään, vaan kansallinen turvallisuus tulee olemaan peruste mitä erilaisimpiin sanktioihin.
Kun keskustellaan Natosta, joudutaan vääjäämättä myös punnitsemaan Venäjän, EU:n ja USA:n rooleja maailmanpolitiikassa. Jos halutaan nostaa esiin Nato-jäsenyyden riskit, joudutaan myös erottelemaan liioittelu todellisista ongelmista Venäjän hallinnossa.
Hyvä esimerkki liioittelusta oli vuoden 2014 trolli- ja disinformaatiokampanja, joka intensiivisyydessään oli suorastaan vaarallista vihapropagandaa. Yle haastatteli silloin tietoturvallisuuden professoria ja tietoturvallisuusyrityksen johtajaa Jarno Limnélliä, joka myöskin on kytketty sotilastiedusteluun. Viranomaisten tehtävä on hänen mukaansa ”pitää eri viestintäjärjestelmät korkeassa valmiudessa, jotta huhuilta ja väärältä tiedolta voidaan tarvittaessa katkaista siivet”. Kun ajatellaan Limnéllin taustaa ja että hän kehotti viranomaisia toimenpiteisiin viestintäjärjestelmien kautta, niin tätä ei ensisijaisesti voi nähdä kehotuksena aloittaa keskustelua, vaan tässä lähtivät kyllä ihan muut tahot liikkeelle. Tämän takia tiedusteluviranomaisten mukaan tarvitaan laajemmilla valtuuksilla varustettuja valvontalakeja.
Heti tämän lausunnon jälkeen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg lähti peesaamaan Limnélliä puheessaan, vaikka hän ei kehottanut toimenpiteisiin tiettyjä mielipiteitä vastaan.
Tässä on kysymys samasta kansallismielisyyden lietsomisesta, jota nähdään äärioikeiston vihapropagandassa. Molemmat palvelevat työtätekevien oikeuksien ja mielipiteiden rajoittamista ja estämistä. Tiedusteluviranomaiset demonisoivat jatkuvasti Suomen politiikkaan vaikuttamista niin kuin se olisi jotain kiellettyä.
Tiedusteluorganisaatiot eivät halua uusia valvontavaltuuksia terrorismin torjunnan tai rikollisuuden estämisen takia, muuten Turun puukottajan valvonta olisi hoidettu paremmin, ja se olisi mahdollista nykylainsäädännöllä. Laajennettuja valtuuksia halutaan poliittisen toiminnan valvonnan takia.
Stefan Håkans
Mustasaari
uutiskirje 
