Suomen työelämän pelisääntöjä on uudistettu tämän hallituksen aikana niin nopeasti, etteivät virkamiehet tahdo pysyä mukana vauhdissa. Yhteiskuntasopimuksen ajauduttua karille hallitus vetäisi hihasta pakkolait, joilla olisi heikennetty työntekijöiden asemaa.
Pakkolaeilla uhattiin ammattiyhdistysliikettä sopimaan työnantajajärjestöjen kanssa kilpailukykysopimuksesta. Sopimuksen ehtoina oli pakkolakien, muun muassa 1,5 miljardin lisäleikkausten ja veronkorotusten, peruminen. Esitetyt pakkolait tuskin olisivat kestäneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tai Suomen perustuslakivaliokunnan tarkastelua.
Kilpailukykysopimuksen jälkeen alkoivat valmistelut työttömien nöyryyttämiseksi. Aktiivimalli tuotiin työttömille niin nopeassa aikataulussa, etteivät työttömyysetuuden maksajat tienneet, kuka on oikeutettu etuuteen ja kuka ei. Aktiivimallista ollaan valmistelemassa seuraavaa vaihetta: työttömän pitäisi hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, ettei menetä työttömyysetuutta. Aktiivimalli on lisännyt työtä ja byrokratiaa, mutta ei työpaikkoja.
Uusimpana työelämän pelisääntöjen särkijänä ajetaan Suomen Yrittäjien haluamaa irtisanomislakia. Tällä hallituskaudella työntekijän koeaikaa on pidennetty ja yrityksen takaisinottovelvollisuutta lyhennetty. Kyllä kuuden kuukauden koeajan aikana pitäisi jo nähdä, sopiiko työntekijä suunniteltuun työtehtävään. Yrittäjien perustelut irtisanomislain uudistamiseksi osoittavat, kuinka huonosti työnantajat tuntevat nykyisen lainsäädännön. Työvelvoitteen laiminlyönti tai epäasiallinen käytös ovat laillisia irtisanomisperusteita.
Työoikeuden professorien ja eri tutkimuslaitosten mukaan vireillä oleva irtisanomislaki ei lisäisi työllisyyttä. Hallituksen oma arvio lain vaikutuksesta työllisyyteen on vähäinen, eikä vireillä oleva laki välttämättä kestä perustuslaillista tarkastelua. Irtisanomislain toteutuessa pienten yritysten houkuttelevuus työnantajana kärsisi, kun työntekijät hakeutuisivat isompiin yrityksiin töihin.
Markku Eilola-Jokivirta
Oulu
uutiskirje 
