Itsetuntemuksen ja todellisuuden tuntemisen välisestä yhteydestä Tampereen yliopistossa vuonna 2010 filosofian tohtoriksi väitellyt kirjailija Aleksanteri Kovalainen on tehnyt merkittävän uran tutkijana. Hän on paneutunut muun muassa kärsimyksen ongelmaan.
Sittemmin hän on heittäytynyt kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi. Esikoisromaani Mädän elämän alkeet ilmestyi vuonna 2016 ja tänä syksynä rasismiin pureutuva teos Kansallinen herätys.
– Marinoiduttuani kymmenen vuotta onnellisen elämän filosofiassa ymmärsin, että akateeminen kirjoittaminen kurottaa vain jäävuoren huipulle. Tutkimuskohteeni olivat elämänmakuisia sivuten myös tunteita, mutta syvemmät tunteet jäivät niiden ulkopuolelle.
”Suomalaisten sanotaan olevan tolkun ihmisiä, jotka vastustavat rasismia. En olisi niinkään varma tästä.”
– Vaikka filosofia pohtiikin itse elämää, siitä kirjoittaminen on usein melko kapulakielistä, joten halusin laajentaa ilmaisuani. Kaunokirjallisuudessa voidaan tarttua itse asiaan ja kuvata sitä, eikä vain määritellä. Kansallinen herätys -kirjassani en vain kuvaa rasismia, vaan kirjan puhuja on rasistinen.
Tutkimusta ja dystopiaa
Kansallinen herätys on rohkea kuvaus suomalaisen äärioikeiston ja fasismin noususta 2010-luvulla. Laajaan tutkimustyöhön perustuva kokeellinen teos kuvaa kansallismielisen ja maahanmuuttokriittisen liikkeen nousua Suomessa ja maamme nykyistä identiteettiä.
Teos perustuu julkaistuihin teksteihin ja keskusteluihin sosiaalisessa mediassa, äärioikeiston väkivallantekoihin ja oikeistopopulistisiin poliittisiin päätöksiin. Kovalainen tunsi lähes pakottavaa tarvetta kirjoittaa kaikesta tästä, kun vielä kansanedustaja Olli Immonen julkaisi taistelunjulistuksen kansallisen kotimaan puolesta.
– Ajattelin, että vastapuolen on syytä lähteä mukaan keskusteluun, nousta barrikadeille puolustamaan moniarvoista ja suvaitsevaista Suomea. Ryhdyin tutkimaan asiaa pintaa syvemmältä ymmärtääkseni, miksi ja mistä äärioikeistolainen liike oikein nousee, mistä se yltiöpäinen yllytys, joka äärioikeiston uhoon kuuluu, kumpuaa. Jopa Jussi Halla-aho kaikessa kuivakkuudessaankin käyttää välillä todella yliampuvia ajatuksia ja huumoria. Halusin tutkia, mistä niissä on kysymys.
Tutkimustyönsä tulokset Kovalainen puki kirjalliseen asuun, dokumentaariseksi fantasiaksi. Kirja hengittää tutkimusaineistosta, mutta aivan yhtä tärkeää siinä on kuvittelu, ikään kuin se olisi eräänlainen dystopia.
Uusfasismiin pitää puuttua voimakkaammin
Kirja on osittain vastenmielistä luettavaa, koska siihen on limitetty faktaa siitä mitä on todella tapahtunut, helposti torjumaamme totuutta äärioikeiston toimista.
– Kirjan taustoittaminen ja kirjoittaminen on ollut ajoittain todella rankkaa. On vaatinut ammattitaitoa säilyttää etäisyys aihepiiristä nousseiden, kaikkein likaisimpien ja raastavimpien äärioikeistoon liittyvien asioiden suhteen. Toisaalta mietin myös sitä, voisiko kirjani tuottaa jonkinasteista armeliaisuutta kristilliseen tyyliin ”he eivät tiedä, mitä he tekevät”. Tällä en tarkoita moraalista anteeksiantoa.
– Kansallisen herätyksen loppuratkaisu sisältää väinölinnamaisen ajatuksen ”aika velikultia”, joskin yksilötason ymmärrystä näitä asioita käsitellessä tulee välttää. Nykyään yksilötasolla ratsastetaan ja tehdään paljon pahaa.
– Kirjani taustalla on vahva poliittinen näkemys siitä, että uusfasismiin Suomessa pitää puuttua nykyistä päänsilittelyä voimakkaammin. Pitää muistaa, että fasistinen liikehdintä Suomessa ei ole lainkaan laantumassa, vaan jotkin järjestöt ovat toimineet viime aikoina jopa entistä näkyvämmin. Tämä on jo, ja tulee olemaan, erittäin suuri moraalinen ja poliittinen ongelma kuten useissa Euroopankin maissa. Oikeistopopulismi ja fasismi ovat vahvoja, hirviömäisiä mekanismeja, joiden kukistamiseen ei riitä vain yksilötason toiminta.
– Ei ole mitään syytä lähteä sen suhteen päänsilittelyyn, vaan poliitikot voisivat Ruotsin tapaan yksinkertaisesti sanoutua irti yhteistyöstä äärioikeistolaisten kanssa, eikä suostua hallitusyhteistyöhön heidän kanssaan.
Mitä ihminen sanoo omasta rasismistaan, ei merkitse mitään, Kovalainen on todennut kirjoituksissaan.
Jospa jotkut huomaisivat, mitä tekevät
Kansallinen herätys on asenteeltaan ja toimintajaksoissaan äärimmäisen väkivaltainen. Herääkin kysymys, mikä on kirjan moraalinen vastuu. Voisiko kirja toimia myös eräänlaisena yllykkeenä äärioikeiston suuntaan? Hyviä esimerkkejähän löytyy viljalti vaikkapa siitä, kuinka vääristyneesti Raamattua luetaan ja tulkitaan.
– Toki sellainen riski on mahdollinen, mutta pitää muistaa, että kirja on kohdistettu hyvin monenlaisille lukijoille. Toivosin, että edes jotkut kansallismieliset lukisivat sen ja vähän rauhoittuisivat huomatessaan, mitä todella tekevät ja ajattelevat. Kirjassa käsitellään myös turvapaikanhakijoiden asemaa. Olisi hienoa, jos hekin saisivat kirjan käsiinsä ja huomaisivat, että siinä käsitellään heitäkin koskevia ongelmia.
”Toivoisin, että kirjallisuus voisi olla vallankumouksellinen ja riippumaton voima.”
Pinnan alla Kovalaisen kirjoittamiseen on myös vaikuttanut tietoisuus suomalaisten miesten tunnelukoista. Romaani on jollain vinksahtaneella tavalla myös miehisyyden tutkimusta siitä, kuinka väkivaltaisuus kulminoituu johonkin viholliskuvaan, tässä tapauksessa maahanmuuttajiin.
Kansallinen herätys on aihepiiriltään rankka kirja, mutta siinä kuvataan myös aitoja tunteita.
– Sitä voidaan lukea satiirina ainakin osittain, mutta sen henkilöt ovat täysin tosissaan hurmahenkisessä, kansallisessa idealismissaan ja yltyessään julmiin tekoihinsa.
– Pitää muistaa, että viime vaaleissa perussuomalaiset saivat yli viisisataatuhatta ääntä, ja täällä hyväksyttiin presidenttiehdokkaaksi Laura Huhtasaari, joka on todennut julkisesti, että ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille. Missä ovat ne miljoonat suomalaiset, jotka olisivat vaatineet, että emme hyväksy tämmöistä presidenttiä?
– Suomalaisten sanotaan olevan tolkun ihmisiä, jotka vastustavat rasismia. En olisi niinkään varma tästä. Suuri kansanosa ei ole lainkaan valmis nousemaan äänekkäästi rasismia vastaan.
Suomesta kannattaa olla ylpeä
Tampereella asuva Kovalainen korostaa pitävänsä Suomessa lähes kaikesta: Jean Sibeliuksen musiikista, kultakauden taiteesta, vanhasta ja uudesta kirjallisuudesta, unohtumattomista urheilusuorituksista ja suomalaisesta luonnosta.
– Kannatan tietynlaista arvonationalismia ja tiettyjä suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvä arvoja. Vanha klassinen ajatus, että vaikeinta on nähdä lähelle, todentui opiskellessani Englannissa ja Saksassa, Warwickin ja Freiburgin yliopistoissa. Ymmärsin, että Suomi on maailman parhaita maita ja sen kansalaisuudesta kannattaa olla ylpeä.
Mutta maan nykyinen poliittinen tilanne saa huolten rypyt isänmaanystävän otsalle.
– Suomi on kansainvälisessä vertailussa hyvä maa, mutta poliittisessa elämässä monet asiat ovat täysin päin prinkkalaa, kuten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tilanteisiin liittyvät epäkohdat. Kysymys on suomalaisen oikeusvaltion tilasta. Jos täällä voidaan rajoittaa yhden ihmisryhmän oikeuksia, vaarana on sen laajeneminen koskemaan muitakin.
”Enemmän kuin rasistista politiikkaa”
– On sydäntä särkevää kuulla joidenkin äärioikeiston edustajien sanovan, että nykyinen hallitus ei olisi tehnyt mitään turvapaikkakysymyksen eteen. Asiahan on täysin päinvastoin. Aikaisemmin esimerkiksi irakilaisista turvapaikanhakijoista jopa kuusikymmentä prosenttia sai turvapaikan, nykyään kielteiset päätökset ovat kahdeksankymmenen prosentin luokkaa. Tämähän on enemmän kuin rasistista politiikkaa! Suomen nykyinen hallitus tuhoaa toimillaan ihmiselämiä.
Hän muistuttaa, että myös yhä laajemmat ihmisryhmät jäävät Suomessa kokonaan sosiaalisten palvelujen ulkopuolelle.
– Toivoisin, että kirjallisuus voisi olla sellainen vallankumouksellinen ja riippumaton voima, että sen ei tarvitsisi toimia vallitsevan hegemonian ja poliittisten virtausten vietävänä. Kirjallisuuden voimahan on siinä, että ei ole sellaisia aihepiirejä, joita romaani ei voisi käsitellä. Se voi ilmaista yhteiskunnallisia ilmiöitä kaikessa rumuudessaan ja kauheudessaan.
– Laajemmin kirjallisuuden vaikutus riippuu siitä, mitä muuta saadaan lanseerattua sen yhteyteen. Vaikka kirjailijoiden markkinahenkisyyteen liittyy tiettyjä ongelmia, ei kirjailijoiden tulisi karttaa esimerkiksi intellektuaalista roolia. Pitäisi uskaltaa entistä enemmän ottaa kantaa poliittisesti ja moraalisesti ja käyttää myös tarpeen mukaan taidetta tähän tehtävään.
– Luvattoman vähän kirjailijat ovat asettuneet myös julkisesti puolustamaan vasemmistolaisia arvoja. Tämän ei tarvitse merkitä taiteen poliittista yksioikoistumista. Poliittiset ilmiöt ovat hyvin monimutkaisia, eikä taide voi antaa mitään yksiviivaisia ratkaisuja, mutta parhaimmillaan se voi nostaa esiin ongelmia.
Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys. Teos 2018. 375 sivua.
uutiskirje 
