Ari Rantanen kirjoitti 1.2., että ”eläkemaksua ei rahastoida tulevaa eläkettäni varten” ja ”osa eläkemaksusta rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten” vastatessaan rahastoasiakirjoitukseeni. Lähestyin asiaa työntekijä-, en työnantajakeskeisesti.
Lain alussa palkkaan kuului työnantajan yksin maksama eläketurva: 4,5–5 prosentin eläkemaksulla piti katettaman eläkelain velvoite. Maksu on kertautunut muutosten myötä.
Maksajina ovat nyt työnantaja ja työntekijä, jolle maksuosuutta on siirretty. Tästä sovittaessa ei tiedotettu, että omasta nettopalkasta pitäisi maksaa toisen eläkettä, joten rahasto ja ehkä pieni kuluosuus on oman maksun oikea tie.
Työnantajan eläkemaksusta kylläkin vain osa rahastoituu. On muun muassa eläketoiminnon ylläpitokuluja, on eläkeyhtiöitä, säätiöitä, eläkekassoja ja niissä johtajia, henkilöstö, johtokunta, sitten yhteiset Eläketurvakeskus ja Kela. Yksi toimija riittäisi.
Rantasen mukaan maksuraha menee saman vuoden eläkkeisiin (ja muihin velvoitteisiin). Raha liikkuu vain fyysisesti näin. Eläkeyhtiöiden eläkerahastot syntyvät työntekijäin ja työnantajain maksuista, eivät tyhjästä. Tilinpidollisesti kirjautuu rahastojen ulos- ja sisäänmaksut. Kassatulo käy rahamaksuihin.
Rahastoitu osuus on maailmalla lainoina ja eri sijoituksina tuottaen katetta inflaatio- ja muihin ongelmiin sekä kasvattaa vastuukatetta ja vähentää työnantajan maksua. Kuka purkaisi näitä eläkesuoritusta varten ja rahastoisi uuden eläkemaksun?
Kirjoittaja toivoo ”meidän saavan mahdollisimman monen suomalaisen hyväpalkkaiseen työhön mahdollisimman pitkäksi aikaa”, jotta eläketaso säilyy. Toiveunta! Tiedämme tietotaidon, eläkeiän noston ja heikon syntyvyyden vähentävän työpaikkoja ja johtavan nelipäiväiseen. Siksi ”vain pieni puskuriraha tulevia eläkkeitä varten” on työnantajan halu maksattaa tämän hetken palkkavelvoite uusilla sukupolvilla eli aikanaan eläkkeen supistuksin. Eläkekulu osana palkkaa olisi sen sijaan maksettava kustannuksen syntyessä.
Eläkemaksun siirrolla työnantajan voitto tänään kasvaa, samoin tehdyillä leikkauksilla. Eläkeaika lyhentyi juuri, palkankorotuksia on leikattu, ja työnantajan eläkemaksuja siirrettiin työntekijälle. Jatkoa on tulossa. En ole huomannut hintoja alennetun työnantajasäästöjen seurauksena, voiton ja pörssikurssin nousua kyllä.
Kela- ja indeksileikkauksin eläkkeeni on pienentynyt kohta neljänneksellä ansiokehitykseen verraten.
Säännönmukaisen eläkejärjestelmän vakuutusajatus ei saa olla työsuhteessa sovitun henkilökohtaisen edun yksipuolinen supistus. Työnantaja tarvitsee työntekijää ja maksaa palkan eläkkeineen.
Veikko Meriläinen
Oulu
uutiskirje 
