Suomen hallitusten pääsääntö oli vuodesta 1966 vuoteen 1987 SDP:n ja keskustan punamulta. Kansanrintamaksi sitä kutsuttiin, jos mukana oli myös SKDL.
Vuonna 1987 perustettiin historiallinen sinipuna, SDP:n ja kokoomuksen liitto. Viimeksi kuluneiden 32 vuoden aikana kokoomus on ollut oppositiossa vain vaalikauden 2003–2007, jolloin Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen johtama punamulta teki paluun. 32 vuotta kestäneestä politiikantoimittajan urastani 28 vuotta on menty sinipunan tai porvarihallitusten merkeissä.
Hallituspohjalla on väliä. Karkea työnjako on ollut, että sen, mitä punamulta ja kansanrintama rakensivat, sitä sinipunat ja porvarihallitukset ovat purkaneet.
Suomella on kunniakas uudistushistoria vuoteen 1987 asti: kansanterveyslaki, peruskoulu, viisipäiväinen työviikko, pidemmät lomat ja paljon muuta. Rakennettiin Suomi, jossa kaikki otettiin mukaan ja pidettiin mukana.
Nyt on hoivakriisi, koulutusleikkaukset, päivähoito-oikeuden heikentäminen ja työajan pidentäminen. Monenlaisten jakojen Suomi.
Hallituksen eronpyynnön jälkeen keskusta ja SDP ovat lähestyneet toisiaan. Kokoomus on jäänyt yksin sote- ja hoivalinjoillaan.
Tämä on hyvä. Pääsiäisen jälkeen alkavat hallitustunnustelut. Niiden ykköstavoitteen tulee olla kokoomuksen sysääminen pitkästä aikaa oppositioon.
Toivottavasti eduskuntavaalitulos antaa pohjan uudelle kansanrintamalle, siis hallitukselle, johon SDP:n ja keskustan lisäksi osallistuvat ainakin vihreät ja vasemmistoliitto. Edellinen kansanrintama on vuodelta 1982. Vihreitä ei silloin edes ollut.
Viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana tähän maahan on syntynyt paljon uutta rakennettavaa. Syy ei ole yksin hallitusten, vaan kahden vaikean laman. Mutta kuten sanottu, hallituspohjilla on väliä. Jälleenrakennus on turvallisinta vasemmiston ja keskustan yhteistyönä.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten toimituspäällikkö.
uutiskirje 